Veljeni Bongo!

Kuva kertonee kaiken tarpeellisen aamupäivän toimista:

 

Olin puolitoista tuntia yksin jipii

 

Juu, silppua oli. Ja yksi syöty kirjaston kirja. Ironista, kirja sattui olemaan koirankoulutusopas "Hihnan toisessa päässä". Saas nähdä, kuinka rankasti kirjastontäti minua rankaisee kun näkee, kuinka hyvin meillä siellä hihnanpäässä oikein on mennyt.

 

syyllisyydentunnosta ei häivääkään

 

Alkuillasta kaikki kasautunut energia pääsikin purkautumaan varsin rhodemaisissa merkeissä: tapasimme velipoika Bongon (Okawe Bless Haifa Curtain)! Ja voi mikä komistus hän oli.

 

veljekset ku ilvekset (vas. Bongo, oik. Boris)

 

Kuka toi tähän peilin?

 

Oli tosi mukavaa tavata tismalleen samassa veneessä olevia rhodepennunomistajia ja kuulla, että joo, muuallakin välillä purraan käsiä ja pissitään sisälle, myös joku muu poukkoaa yöt ylhäällä pissittämässä pentua ja pohtii koulutusasioita. Vaikka kai se on itsestään selvää, niin silti oli mukava saada vertaistukea. Veljekset eivät paljon meidän höpinöistä piitanneet: Bongo piti kovaa jöötä Borikselle haukkumalla tienoon täyteen (vielä aika kimakka saundi). Ja toki myös juostiin. Ja painittiin. Ja räyhättiin.

 

RÄYH!

 

Sama ittelles

 

pystypainia

 

vaakapainia

 

Leuat louskuivat ja ei ihme, että saatiin pieni taisteluvammakin. Bongon korvaan tuli verinaarmu, ja kotona tarkasteluna myös Boriksen korvassa oli pieni haava. Menoa vammat eivät haitanneet lainkaan... Oli hauska huomata, miten samanlaisia pennut olivat keskenään, ja silti ihan erilaisia persoonia. Epäilemättä meidän Boris on himpun verran Bongoa helpompi tapaus...

 

naamatusten

 

siis onks sulla siellä jotain kivaa??

 

Oli pakko vähän kadehtia Bongon luoksetuloa. Velipoika on huomattavasti enemmän ruuan perään kuin meidän Boris, ja liekö tästä vai hyvästä koulutuksesta johtuvaa, niin Bongo tuli tosi hienosti luokse vaikka nenän edessä oli kiinnostavia hajuja. Boris sen sijaan... No, Boris vaelteli ja hengaili ja mietiskeli, ja kun sitten ehkä katsoi ajan ja paikan sopivaksi, saattoi suunnata vähän sinnepäin mistä käsky kävi. Toisaalta Bongo haki myös paljon enemmän turvaa ihmisistä väsyessään, joten ehkä sille oli luontevaakin tulla ihmisten luo. Meidän Borishan ei koiraseurassa väsy. Ollenkaan...

Välillä tuntui, että aina kutsuttaessa tuli eri pentu. Vuoroin vieraissa!

 

"Boris tänne"

 

"No okei Bongokin on ihan hyvä"

 

Kiitos Susa ja Pasi mukavasta leikkihetkestä, toivottavasti tavataan pian uudestaan!