Fabio

Käytiin tänään kylässä Riikkiksen ja Polkan luona. Lähdin kotoa ihan normaalin Boriksen kanssa, mutta perillä koirastani kuoriutui nylkytyshurjastelija "Fabio", yliseksuaalinen eläväinen, jonka näkökenttään mahtui vain yksi objekti: Polkan perä. Polkka on siis mitä ilmeisimmin käynnistelemässä juoksujaan, ja Boriksen nuppi meni ihan vallan sekaisin. Aivot narikkaan ja nylk nylk. Kyllä hävetti.

Suunnitelma oli käydä hiukan kokeilemassa agilityä Polkan vakitreenihallissa. Siirtymämatka hallille oli yhtä kiskomista, eikä meno paljon parantunut perilläkään. Boris kyllä teki: hyppäsi rengasta ja aitaa, meni putkeen, pujoittelikin, kokeili jopa puomia, mutta vinkua ujelsi koko ajan, kyttäsi kiinni sidotun Polkan suuntaan ja kun tajusi olevansa irti, livisti huudoista huolimatta nuolemaan Polkan korvia ja takapuolta. Eikä auttanut, vaikka kuinka hain niskavilloista takaisin: koira oli hetken hiukan enemmän kuulolla, ja livisti taas.

Ponnu (kuva: Riikkis Puistola)

 

Keväällä on pakko päästä johonkin alkeisagiryhmään! Boriksella olisi kyllä taipumusta ja intoakin, tämänpäiväiset olosuhteet vaan olivat junnukalle ihan liikaa.

Seuraavaksi suunnattiin lenkille, mikä osoittautuikin hiihtäjien väistelyksi ja siten umpihangessa rämpimiseksi. Ja ai niin, toki nylkyttämiseksi. Fabio ei vain voinut jättää Polkkaa rauhaan, eikä minun huutamisellani ollut mitään vaikutusta. Silloin tällöin Fabio irrotti katseensa Polkan peräpäästä ja jopa vähän skannasi ympäristöään, mutta niin todella levotonta sen meno oli, että se ei varmaan edes pissannut kertaakaan koko puolitoistatuntisen aikana.

Apua se seuraa mua.

 

(kuvat: Riikkis Puistola)

 

Muutaman kerran Polkka vähän rähähti Fabiolle, ja Fabio saattoi hetkeksi vetäytyä. Mutta eipä sitä riemua kauan kestänyt, kun taas mentiin. Loppulenkistä Fabio käveli hetken hihna löysällä ja otti katsekontaktin, josta pääsin kehumaan, ja Fabion häntä jopa heilui, ihan kuin se olisi tunnistanut minut! Saatan myös olla väärässä.

Kahvittelun ajaksi Polkka pääsi koiraportin taakse turvaan ja Fabio sai ujeltaa ja piipata meidän kanssa keittiössä. Se sujui Fabiolta kuin tanssi! Eipä se paljon nurkkiakaan nuohonnut, kun huusi vaan portin edessä kaihoten. Fabion puolustukseksi on sanottava, että taisi se hetken nukkuakin, änkeytyneenä puolet pienemmän Polkan vaaleanpunaiseen petiin. Sitä autuutta ja hiljaisuutta kesti noin viisi minuuttia.

Pienet on kyläpaikan sängyt, sanoo Fabio. (Kuva: Riikkis Puistola)

 

Lopulta lastasin Fabion pikkupakolla autoon ja ajoin kotiin. Perillä auton sikaostastolta mönki ulos ihan normaali, mutta melko väsynyt Boris. Nyt se nukkuu sohvalla ja näkee varmaan oikein makoisia unia...

Tämän päivän pohdinnoissa on siis ollut: 

- miksi ihmeessä on olemassa uroskoiria

ja

- mikä minuun on mennyt kun olen sellaisen hankkinut?

 

Joulu tuli ja meni

Joulunpyhät sujuivat leppoisissa merkeissä, pakkasesta kärvistellen. Boris oli koko kyläilyreissun tosi fiksusti, mitä nyt ensimmäisen yön poukkosi levottomiksi äityneiden kissojen perässä. Mutta aaton vieraat saivat olla ihan rauhassa, kuusi ei kiinnostanut, vain omat lahjat revittiin ja syötiin eikä mikään jouluruuista päätynyt luvattomasti Boriksen kitaan, vaikka Bogo ahkerasti osallistuikin kaikkiin mahdollisiin valmisteluihin. 

Hieno herra nukkuu kylässäkin pää tyynyllä

 

Nyt pakkanen on lauhtunut ihan mukaviin lukemiin, viiden ja kymmenen asteen väliin. Ollaan yritetty kiriä kiinni menetettyjä lenkkejä ja purkaa energiaa, mutta kaupunkioloissa hihnalenkkeillen se on pirun hankalaa. Pitäisi nyt viimeinkin ryhdistäytyä ja tilata Borikselle vetovaljaat, jotta saisi lenkkeihin vähän lisää tehoja. Huonokuntoisen omistajankin olisi helpompi keskittyä hölkkäämiseen kun koira olisi valjaissa ja juoksuvyössä kiinni ja antaisi vähän vetoapua.

Äsken tokoiltiin hiukan pihalla ja olipas se pitkästä aikaa mukavaa. Otin pari pätkää seuraamista ja totesin, että katsekontakti oli ihan hukassa. Käsiavun kanssa kontakti palautui, joten sillä mentiin. Lisäksi tein vähän liikkeestä seisomista, joka sekin oli ensialkuun ihan hämärän peitossa. Palasin alkutekijöihin, eli peruutin itse koiran edessä ja siitä käskytin sekä vartaloavulla pysäytin koiran, ja kun liike näytti muistuvan koiran mieleen, häivytin itseni asteittain takaisin koiran viereen naama menosuuntaan. Boris oli tosi kiva, vaikka namuina oli tylsiä taskunpohjalla mujuuntuneita nappuloita!

On pitänyt jo monesti päivittää Boriksen tassutilannetta, eli nythän olemme olleet jo useamman viikon ilman antibioottia. Johan sitä viisi ja puoli viikkoa syötiinkin! Vielä ainakin tilanne näyttää hyvältä, tassujen iho on täysin parantunut eikä edes rupia ole jäljellä. Boris tosin silloin tällöin nuolee takajalkojaan, ja aina sydän hypähtää kurkkuun: joko taas! Mutta katsellaan nyt, mihin suuntaan tilanne menee. Parin viikon päästä meillä on se raudanpoistoleikkaus, joten jos tassuissa näkyy oireilua niin voinhan pyytää samalla keikalla ottamaan teippinäytteen varpaanvälien ihosta.

Hyvää joulua!

 

Boris ja taustajoukot toivottavat kaikille blogin lukijoille mehevää joulua!

(huomaa joulupallot kuvassa: Boris ei oppinut kolmen minuutin pikatreenin jälkeen roikottamaan palloa suussaan, joten piti tyytyä asettelemaan pallot maahan. Ja takitkin on ihan jotain muuta kuin joulunsävyisiä. Mutta eipä me muutenkaan olla täydellisiä, joten menköön!)

Puuhellan palvojat

 

Silloin tällöin meillä mahtuu koko joukkue samaan kuvaan, sopivilla pikku hajuraoilla. Suosituin paikka on puuhellan läheisyydessä kun hellassa on tuli.

Ylihuomenna lähdemme viettämään joulua äitini luo, ja kissat jäävätkin sinne hetkeksi hoitoon. Hiukan jännittää, miten Boris suhtautuu kissoihin "vieraassa" paikassa, ja miten tämän meidän sekalauman dynamiikka asettuu aloilleen sitten kun kissat palaavat takaisin kotiin. Luultavasti kissat ovat ainakin pari viikkoa äitini ilona ja riesana - riippuu ihan siitä, kauanko se suostuu niitä pitämään!

Varasin tänään Borikselle ajan levynpoistoleikkaukseen ja virallisiin röntgenkuviin. Päästään heti vuoden ensimmäisellä viikolla. Säästämme ajokilometreissä ja käymme leikkurissa Vihdissä Kai Skutnabilla, josta olen kuullut paljon hyvää. Jännittää sekä röntgentulokset (lonkat, kyynärät sekä selkä) että itse levynpoisto, tai lähinnä se, kuinka pitkää saikkua se tietää. Jos pakkaset sallivat, olisi kiva tavata Boriksen tyttöystäviä vielä ennen leikkausta!

Sattuipa somasti.

Muistelin juuri tänään sitä kun ensimmäistä kertaa olimme tutustumassa rhodesiankoiriin Marianne Gellinin Ikimba-kennelissä vajaa kaksi vuotta sitten. Tulimme sisään alakertaan ja Marianne kävi päästämässä koirat yläkerrasta tervehtimään. Hän varoitti, että ne tulevat vauhdilla mutta eivät tee mitään. Muistan miten syvästi vaikuttunut olin Mariannen koirista kun ne pyyhälsivät alakertaan: en ollut koskaan ennen nähnyt yhtä kaunista, suurta ja sulavaa koiraa kuin rhodesiankoira. Silloin ne koirat todella tuntuivat valtavan suurilta!

Nyt en osaa enää nähdä Borista tai mitään muutakaan rhodesiankoiraa suurena. Irlanninsusikoira alkaa olla siinä kokoluokassa, jonka nykyään miellän isoksi. Mutta rhode on tuollainen aika näpsäkän kokoinen otus!

Mukavasti aasinsiltana tähän aiheeseen iltalenkillä sattui tänään jotain ennenkuulumatonta: meitä vastaantullut nainen väisti Borista lumipenkkaan.

Täällä on -20 °C ja Boris oli päästä varpaisiin topattuna. Musta haalari, mustat tossut ja vielä musta fleecehuppu korvien suojana tekivät koirasta varmaankin pimeässä hiukan oudon näköisen, mutta olin silti todella ällistynyt. Tiedän, että on todella koirapelkoisia ihmisiä, joille koiran koolla tai ulkomuodolla ei ole väliä, mutta en ole koskaan ennen törmännyt tällaiseen reagointiin. Boris kulki siivosti omaa reunaansa, otin sen lyhyelle hihnalle viereeni niin kuin aina kun on vastaantulijoita, eikä se tapansa mukaan kiinnittänyt huomiota muuhun kuin penkan nuuskimiseen. Mutta silti vastaantullut nainen siirtyi kävelytieltä lumipenkkaan kävelemään ohituksen ajaksi.

Onko minun käsitykseni pelottavan näköisestä koirasta jotenkin vääristynyt kun en sitä pelkopotentiaalia tässä näe?

Seriously, this face?

Uusi possu, paras possu

Vietin eilen mukavan päivän Helsingin messukeskuksessa Voittaja 2010 -näyttelyssä kaikenmoisia koiria, esitystapoja ja ihmisiä ihmetellen ja toki tuttuja rhodeja kannustaen. Ja lukuisia myyntikojuja kierrellen ja tavaroita hipelöiden!

Mukaan tarttui Borikselle fleecetossut, hiukan namusia ja röhkivä possu.

 

 

 

 

 

Mutta eipä ollut tätäkään lelua tehty kestämään ison koiran hellää rakastamista. Possu sanoi röhröh huikeat kaksi minuuttia ja vaikeni sitten. Tällä videolla se vielä hieman ääntelee. Mistä löytäisin kestäviä vinkuvaisia leluja?

 

Koppaanmenoharjoituksia on jatkettu sitkeästi, vaikka Boris on ihan ulalla takajalkojensa suhteen. Olen kokeillut vähän kaikenlaista, mutta se ei vaan kerta kaikkiaan tunnu ymmärtävän, että sillä on sellainen erillinen yksikkö peräpäässään kuin takajalat. Pelkään, että opetan sille näpsäkkäästi kaikkea muuta huomaamattani, kuten esimerkiksi sen, että se rupeaa nostelemaan jalkojaan kun kosken niihin. Tätä se tekee jo, kun olen pienellä sormikosketuksella yrittänyt ohjata sen ajattelua takajalkoihin. Jalat nousee ja laskee, ja jos on koppa alla niin ne osuvat sinne, jos ei ole, niin eivät osu. Mitenkään Boris ei hae takajaloilleen oikeaa paikkaa.

Jotain uutta on siis keksittävä. Luultavasti jätän koko koppaharjoittelun pois hetkeksi ja opetan Boriksen isommalle kosketusalustalle (esim. pieni matto), jolle sen täytyy laittaa kaikki jalkansa ennen kuin se saa palkan. Minun koulutuspajatuksillani on selvästi ollut vaikutusta Johannekseen, sillä se keksi tänään jalostaa tuota mattoajatusta eteenpäin siten, että alustaa voisi taitella pikkuhiljaa pienemmäksi, jolloin Boris joutuisi täsmentämään ajatteluaan ja asettelemaan jalkojaan tarkemmin. Siitä voisi sitten edetä alustan siirtämiseen koppaan. Jee, mulla on viisas mies!

Vihreä kuula

Pitkään se kestikin, sitkeällä parsimisella ja pienillä jäähyillä. Tänään se oli tipahtanut makuuhuoneen kakluunin päältä ja kuinkas sitten kävikään.

 

 

 

Boriksen joululahjatoive: lisää pehmoleluja.

 

Koppaan mars!

Sunnuntaipäivän ja omistajan flunssan kunniaksi Boris pääsi/joutui aktivoimaan aivojaan ja jalkojaan. Näin tällä viikolla Youtubessa videon koirasta, joka osasi käskystä mennä seisomaan pieneen leivontakulhoon. Video ilahdutti minua suuresti, joten Boris joutui koekaniiniksi testaamaan vastaavaa. On tässä hieman hyötyajatteluakin taustalla: luulen että tarkka jalkoihin keskittyminen on tokokoiralle hyväksi, ja erityisesti takaosan käyttäminen ja takajalkojen asennonhallinta olisi suotava ominaisuus.

Kulhon virkaa meillä toimittaa muovinen kori. Kolmen treenipäivän jälkeen (kunakin päivänä n. 10 minuutin sessio) Boris osaa laittaa etujalat koriin todella näpsäkkäästi ja tarkasti. Tästä todistusaineistoa! Tänään en käyttänyt käskysanaa lainkaan, sillä toiminnon tarjoaminen tuli niin hanakasti ilmankin.

Takajalat onkin sitten aika haaste. Aloitin takajalkojen treenaamisen tänään, ja totesin heti, että olisi pitänyt opettaa ne ensin. Etujalkojen tarjoaminen on Boriksella nyt jo tosi vahvana, koska ollaan ennen käytetty myös kosketusalustaa, jolle Boris osaa laittaa etujalkansa. Tässä lähtötilannetta, josta takajalkojen opettelu alkaa. Boris keskittyy vain namiin, ja jos takajalka sattuukin osumaan koppaan, se on silkkaa tuuria. Videolla naksautan jo yhdestä jalasta, ja sitten kun Boris toivottavasti jossain vaiheessa hoksaa, mitä siltä haetaan, nostan kriteeriksi molempien takajalkojen koppaan laittamisen.

Tässä päivän viimeinen yritys, nyt jo paljon parempi! Palaamme lähipäivinä asiaan, kyllä se tästä vielä kehittyy. Kunhan sekä etu- että takajalat menevät sujuvasti "omina yksiköinään" koppaan, yritän yhdistää nämä toiminnot ja saada koko Bogon boksiin. Tai ainakin sen jalat.

 

Pääsi Boris sentään tänään metsälenkillekin Bellan seurassa, ettei ihan koko päivä mennyt koekaniinina omistajan villityksissä...

Särky

Boriksen leikattua jalkaa särkee. Onneksi nyt pakkanen lauhtui vähän, mutta kovalla pakkasella koira oli selvästi särkyinen: nuoli jalkaa, oli piippaileva ja levoton tai kovin ahdistuneen oloinen. Voi räkä.

Heti vuodenvaihteen jälkeen menen kyllä leikkauttamaan raudan sieltä pois. Samalla kuvataan Borikselta lonkat, kyynärät ja selkä.