Puhtaus on puoliruokaa

Jäljestysintoisina on jatkettu kurssilta arkielämään! Vaikka ajattelin että tästä lähin ajatan jälkiä vain metsään, meninkin heti seuraavana päivänä tallaamaan jäljen pellolle. Mutta parannusta: ei lainkaan ruokaa, kaksi rasiaa, pituutta 400 metriä, loivia kaarroksia ja ikää reilu tunti. Igor oli innoissaan ja lähti varsin reippaasti jäljelle. Kävi aikamoinen sivutuuli ja jälki siirtyi selkeästi hiukan sivuun, mutta tomerasti Igor ajoi loppuun saakka. Pitää vain muistaa antaa sille tilaa niin se suorittaa ihan hienosti!



Keskiviikkona pakattiin koirat autoon ja ajettii anoppilaan, taas jäljentekovälineet repussa. Nyt päästiin metsään! Isäntä tallasi ensikertalaisena Igorille n. 250-metrisen jäljen, joka tosin vähän kulki polkua ja metsäkoneen jättämää uraa pitkin. Jälki vanheni n. 45 min ja sitten lähdettiin Igorin kanssa selvittämään sitä. Nyt oli metsässäkin ensimmäiselle rasialle saakka vauhtia niin että melkein piti juoksuksi pistää vaikka kovin koitin liinasta jarruttaa. Rasialla tuli myös niin pahasti kiertämistä että liina oli tuhannen kahdeksikoilla puiden ympärillä ja oli pakko käskeä Igor maahan siksi aikaa, että irrotin liinan valjaista ja keräsin sen pusikoista pois ja selvitin syntyneet solmut. Tästä eteenpäin meno oli hallitumpaa ja päästiin jälki melko siististi loppuun.



Myös Boris pääsi kokeilemaan jäljestämistä! Tein sille ihan lyhyen jäljen niin että se näki koko ajan, mitä teen. Olin tosi yllättynyt, kun Boris pisti heti nenän maahan ja eteni lähes loppuun saakka! Sitten tuli jokin keskeyttävä ääni jostain ja Boriksen pää nousi ja se jäi vain kuuntelemaan ja tuijottelemaan metsään. Odottelin aikani, jos se jatkaisi haistelua, mutta tuloksetta. Sitten älysin käyttää käskyä "etsi", jolla Boris hakee maahan pudonneita nameja ym. kotona sisätiloissa, ja kas, tämän avulla Boris nuuskutteli jäljen loppuun ja sai palkaksi rasiallisen koiraneineksiä. Hieno poika!



Pitäisi varmaan kokeilla Borikselle verijälkeä joskus, luulen että sille olisi palkitsevampaa ajaa suoraan riistanhajua, kun yhteys jäljen ja palkkion välillä on selkeämpi.



Illalla Igor joutui vaahtokylpyyn, koska Salon koiranäyttelyyn on enää reilu viikko. Hyvä tekosyy pestä koira! Igor oli hivenen pahoillaan tällaisesta epäinhimillisestä kohtelusta ja luimuili pois suihkun ulottuvilta aina kun otteeni siitä herpaantui, mutta lopulta kylppäristä asteli ulos pöyhkeä ja hyväntuoksuinen poika. Olkoonkin ruma, mutta on sitten ainakin puhdas! Tosin Igorin kuivaaminen ja harjaaminen on hiukan haastavaa, koska Iksu haluaa vain istua sylissä...



Täytyy vielä tähdentää, että pöyhkeys ei ole toivottava ominaisuus tällä turkinlaadulla, joten siksi pesin näin hyvissä ajoin etukäteen. Turkki ehtii rauhoittua ja rasvaantua uudestaan, jolloin se asettuu niin kuin sen pitääkin.



Tänään saattaa olla Boriksen kylpylävuoro, senkin iho tuntuu vähän pölyiseltä ja mähmäiseltä etenkin mahapuolelta. Nyt onkin mennyt koko pitkä talvi ja kevät ilman yhtään kokovartalopesua, vielä viime talvena Boris kutisi toisinaan kaikkialta sen verran, että taisin pestä sen pariin otteeseen. Tassuista ja korvista uskallan puhua kovin vähän, mutta hiljaisuus niiden kunnosta tarkoittaa meillä vain hyvää.

Olipa päivä!

Tänään oli Igorin jälkikurssin vuoro! Paikkana meille tuttu Piskipalvelu ja kouluttajana Anne Rekola. Ensin käytiin metsäjälkeä läpi teoriassa ja sitten huristeltiin metsään tekemään kullekin koiralle pienet testijäljet. Olin tietysti hyvissä ajoin varoitellut, että Igorilla on sitten vauhtia ja vipinää muidenkin edestä, mutta mitä tekee lintuseni: pistää nenän maahan, ajaa rauhallisesti ja määrätietoisesti (okei käy kerran jäljeltä sivussa pissalla) loppuun saakka, liina ei edes kiristy. Olin niin ällistynyt ja onnellinen ettei mitään määrää! Minun pikkuinen pentuni!



Jälkikäteen analyysissa kävi ilmi, että todennäköisiä syitä vauhdin rauhoittumiselle olivat a) jälki oli ensimmäinen vieraan tekemä, b) alusta oli uusi koska onneksi olen ollut sen verran viisas etten ole lähtenyt sotkemaan myös metsään, pellolla ominpäin toilailussa on jo tarpeeksi hävettävää ja c) jäljellä ei ollut lainkaan ruokaa, kaikki ruoka oli purkissa jäljen päässä.



Myöhemmin päivällä me kurssilaiset teimme toinen toisillemme pidemmät jäljet, joita myös vanhennettiin tovi. Igorin jäljentekoa en edes nähnyt, sillä olin valvomassa yhden kurssilaisen houdinikoiraa joka ei tahtonut pysyä autonsa sikaosastolla. Menin siis jäljelle sokkona, toki siellä puissa oli merkkilirpakkeet mutta en ehtinyt niitä paljon vilkuilla. Maasto oli kosteaa, möykkyistä ja kasvustoa oli polvenkorkeuteen saakka, sekä hyttyset melkein Igorin kokoisia. Jäljellä oli pituutta n. 200 m ja ikää reilun puoli tuntia, matkalla yksi rasia ruokaa ja lopussa toinen.



Igor lähti jo autolta sitä tahtia, että se tasan oli tajunnut mitä tänne on tultu tekemään. Autolta oli kuitenkin jonkin verran matkaa jälkimetsään, joten Igor ehti rauhoittua sen verran että saavuimme jokseenkin järjestyksessä pelipaikalle. Sinne sitten vaan jäljen alkuun kahden ojan yli, koiralle liinasta tilaa ja kulkemaan perässä. Koska todellakaan muuta ei tarvittu. Nyt oli Igorilla vauhtia, mutta ei vielä mahdottomasti, kävellen pysyin perässä. Pentu pisteli menemään erehtymättä, meni maate ensimmäiselle rasialle, söi ruuat ja jatkoi töitä. Yhden kerran se meni jäljeltä harhaan, koska vierestä lähti polku (tuskin ihmisten, ehkä hirvien/peurojen). Nopeasti se korjasi, en ehtinyt edes liinaa lukita käteeni kun pentu jo viipotti taas oikeaan suuntaan. Loppurasiasta se meni ohi ja seurasi hetken aikaa jäljentekijän poistumisreittiä, mutta samapa tuo, jäljellä se oli kuitenkin. Kutsuin sen takaisin rasialle, syötin ruuat ja rämpsyteltiin selvemmille vesille.



Voihan vitsi miten ylpeä ja ällistynyt koiranohjaaja voi olla! Miten mahtavan liikuttava tunne nähdä koira tekemässä jotain sille noin luontaista, miten varmasti se vain eteni nenänsä varassa, "mää tiiän mää näytän" -asenteella. Nyt viimeistään sytyin jäljestämiselle, kun sain kädestä pitäen nähdä, miten se sopi Igorille niin kuin... noh, nenä päähän. Pentuseni on viisas ja hieno, en tiedä miten se onkaan noin hieno. Muutoinkaan sen käytöksessä ei ollut moitteen sijaa, pystyin päästämään sen jälkien jälkeen irti ja se pysyi lähellä, ja kun mitään ei tapahtunut (ts. ihmiset kuuntelivat ohjaajan opetusta), Igor pisti jalkoihini pötkölleen. Kaikista ihmisistä se tykkäsi, mutta ei ollut maaninen eikä liian kiihkeä. Minä niin tykkään tuon pennun luonteesta, se on ihan napakymppi koiraksi.



Ruokatauon jälkeen tehtiin vielä testimielessä jokaiselle koiralle "esineherättely", eli kahden esineen ripottelu n. 10 metrin jäljenpätkälle. Ideana vain nähdä, mitä koira tekee kun se törmääkin esineeseen. Igorin esineinä oli Boriksen nahkainen/lampaankarvainen namitaskulelu sekä puutarhahanska. Igor lähti jäljelle varmasti, törmäsi esineeseen, tökki sitä nenällään ja kääntyi katsomaan. Kehuttiin, kiiteltiin, syöteltiin, ja jatkettiin matkaa. Sama kuvio toisella esineellä, tätä se tarjosi jo vähän suuhunkin.



Päivän opit ja oivallukset tiivistettynä:



- ohjaaja älä säädä! Koira tietää. Jos täytyy jarruttaa, tee se tasaisesti vastaan pitämällä, ei rytkimistä. Jos koira hukkaa jäljen, odota ja anna sen ratkoa itse.

- Igorille jatkossa muutama suorahko parinsadan metrin jälki (kenties pidempikin) yhdellä tai kahdella rasialla, sitten jo vaikeuttamaan eli tekemään kaarretta.

- pellolla ruuat pois ja jäljelle kunnolla ikää kun koira kerran jo osaa homman





Olipa tosiaan päivä! Pitkästä aikaa tulin todella iloiseksi koiraharrastamisesta, pitkä talvi vei jotenkin täysin mehut kaikista koiratouhuista. Nyt tuntuu että sain iloisesta tekemisestä taas kiinni. Vielä kun löytäisin Borikselle sen lajin, jossa se on hyvä ja kokee onnistumista, niin olisin todella onnellinen. Jälkikurssin aikana Boris oli ollut isännän kanssa oikein remmissä pidemmällä metsäkierroksella, eikä se näyttänyt meitä kaivanneen kun tultiin takaisin. Laiskahkoa hännäntaputusta ja takaisin omaan petiin unille. Ja niin on Igorkin vetänyt hirsiä loppupäivän, olihan tässä tuollaiselle juniorille aika paljon asiaa ja mutusteltavaa.  Mutta voi, olen niin iloinen tuosta pennusta. Se on mainio tyyppi.

Igor ja frisbee

Isäntä halusi ostaa eläinkaupasta Igorille frisbeen. Aktivointileluista tunnetulta Kongilta löytyi pehmeä, kestävän oloinen kokokuminen kapistus ja se lähti meidän mukaan kotiin.



Päivä on ollut tosi kuuma joten koirat saivat tyytyä vain muutamaan testiheittoon.











"Odota!"





Heitto





Koppi!





Kaarros...





Ja sit täysii!





"Tässä olis!"





Hyvä poika!





Boriksen heittovuorolta ei ole kuvia, koska sattumoisin roikuin silloin Igorin niskanahassa ja koitin estää sitä ryntäämästä häiritsemään Boriksen leikittämistä. Boriksen mielestä myös maahan pudonnut frisbee oli hauska, sitä saattoi ottaa reunasta kiinni ja heitellä ympäriinsä.



Kokeiltiin myös heittää frisbeetä yhteisesti, mutta siitä seurasi rähinäralli ja lelu unohtui kokonaan:





Kovin kiihtyneinä pojilla menee leikki vähän överiksi ja juoksuun tulee mukaan äänitehosteita ja raivokasta taklaamista. Tähän puutun aina, leikki loppuu siihen jos ei voi leikkiä murisematta. Saattaa olla että ylireagoin, mutta normaalisti kumpikaan näistä ei ole mikään murisija, enkä tahdo päästää koskaan tilannetta siihen, että leikki muuttuu näykkimiseksi tai tappeluksi.



Igor on myös muutaman kerran saanut lähtöpassit ihmisten jaloista, kun se on sieltä näpännyt ilmaa Boriksen tultua haistelemaan sitä. Tätä tapahtuu yleensä keittiössä, joten jonkinlaiseen vahtimiseen se liittyy. Minä en suvaitse tuollaista komentelua, joten noin käyttäytyvä koira viuhahtaa hyvin äkkiä pois muun porukan luota, yksikseen portin taakse. Kovin vähällä ollaan vielä päästy Igorin paikanhakemisen suhteen, saattaa olla että jatkokin menee näin helposti tai sitten se alkaa kysellä isommalla volyymilla omaa asemaansa tässä porukassa.



Keittiöstä puheen ollen, tänään meidän keittöön oli muodostunut kissakerrostalo:

Aamutunnelmia

Kesä alkoi ihan yllättäen! Boris makailee tyytyväisenä auringossa ja Igor varjossa. Onneksi Igor oppi menemään varjoon makaamaan, pelkäsin että se saa lämpöhalvauksen kun se kaahaa menemään eikä tajua mennä viileämpään kohtaan huilaamaan.

Igor on keksinyt viilentymiseen myös ojat. Sinne se molahtaa rapaojaan polskimaan kun tulee kuuma. Pojat myös leikkivät pitkät tovit siten, että Igor juoksee kieli poskella ojanpohjaa pitkin niin että vesi roiskuu kaaressa ympäriinsä, ja Boris juoksee ojanpenkalla ja koittaa vauhdissa purra Igoria.

Ihana pallo!

 

Meillä syntyi viime viikonloppuna varsa. Pojat ovat ahkerasti ihmetelleet pientä koipeliinihevosta, joka opettelee juoksemaan tarhassa. Ihan ensinäkemältä molemmat koirat haukkuivat varsalle, nyt ne ehkä jo tietävät ettei se ole koira, mutta silti sen kanssa olisi kiva juosta. Onneksi kuitenkin kummatkin koirat kunnioittavat sähkölankaa ja pysyvät poissa hevosten jaloista.

 

Boris luimistaa

 

Korvat päässä miten sattuu

 

Pojat ovat pienen hetken syöneet kokonaan raakaruokaa, johtuen ihan siitä, että Acanan maahantuojalla on ollut toimitusvaikeuksia eikä olla saatu nappulasäkkejä. Vaikka kuinka vannonkin raakaruokinnan nimeen, niin täytyy myöntää että 50:50-suhde (tai ehkä se käytännössä kuitenkin on 40 nappulaa ja 60 lihaa) toimii meillä parhaiten. Koirat nyt toki tykkäävät kun saavat joka aterialla lihaa, mutta on siinä vähän erilainen homma kuitenkin. Normiruokinnassa meillä koirat saavat aamuisin nappuloita, Igor turvotettuna ja Boris kostutettuna, ja iltaisin molemmat syövät lihaa ja muita herkkuja. Aamuisin on vaan niin helppo käyttää nappuloita, kun tuota ruokittavaa karjaa on ihan riittämin ja pöperöitä saa sekoitella aika isolle laumalle.

 

Viikonloppuna on Igorin jälkikurssi! Kivaa. Raporttia seuraa!

Synttärihuumaa!

 

Boris täytti tänään kokonaiset kolme vuotta! Nyt se alkaa ihan oikeasti olla aikuinen koira. Hui sentään, mihin aika menee?

Synttäripäivä kului laidunaidan rakennuksessa. Koirat painelivat nupit kaakossa pitkin vihertäviä peltoja ja vaikuttivat ihan tyytyväisiltä elämäänsä. Illemmalla tehtiin Borikselle kakku: maksalaatikkoa, kermarahkaa ja nakkeja. Kohteliaasti Boris lupasi pienen palan myös Igorille.

 

 

Loppuilta sujuu melko varmasti sohvalla rentoutuen tähän tapaan:

 

Paljon onnea myös Boriksen pentuesisaruksille!

 

Treenejä ja aktivoitumista

Pikkuisen olen heräilemässä talvilevolta ja aktivoidun taas muuhunkin kuin juoksuttamaan koiria vapaina pitkin peltoja. Igor pääsi tänään tottelevaisuustuokiolle kentälle ja oli muuten varsin pätevä pikkujätkä! Se voisi olla koulutuksellisesti paljon pidemmälläkin, mutta kun ei ole ollut aikaa treenata niin ollaan varsin alkeissa vielä. Mutta iloitsen silti kun se edistyy, ja teknistä tarkkuutta korkeammalle arvostan sen oikeaa asennetta!

 

Tehtiin sivulletuloja ja lyhyitä seuraamisia, ja loppuun luoksetulo sekä hämäykseksi yksi istumaan jättäminen, josta palasin kuitenkin takaisin palkkaamaan sen sijaan että olisin kutsunut luokse. Igorin bravuurimoka on tulla sivulle joka tavalla väärin päin: väärälle puolelle ja perä menosuuntaan. Siinä se tillittää oikein hyvässä katsekontaktissa - hänhän on sivulla, mitä tuo akka vielä huitoo! Palkkaan Igoria pääasiassa lelulla, se leikkii ja taistelee oikein hyvin. Tänään sillä oli palikat aika lailla kohdillaan, intoa riitti, seuraaminen oli jees (vaikkakin se painaa ja estää ja poikittaa) ja luoksetulossa oli vauhtia kuten kuuluukin.

 

Lopuksi lähdettiin vielä jäljelle, joka oli saanut vanheta tunnin. En tiedä yhtään, mitä tuon jäljestämisen kanssa pitäisi tehdä! Vauhtia on edelleen niin ettei mulla kävelytahti riitä, ja jos en päästä Iksua etenemään, se turhautuu, paineistuu, menee makaamaan ja lakkaa haistelemasta. Kyllä se siitä lähtee taas hommiin kun näytän kädellä suuntaa ja annan käskyn, mutta vauhti kiihtyy välittömästi. Nameja se ei syö ellei satu astumaan päälle.

 

Kysyin paikkaa toukokuun lopulle jälkikurssille. Pakko saada jonkun kokeneemman näkemystä tuohon, itsekseni sottaamalla teen varmaan vain hallaa.

 

Boriskin pääsi pikatreeniin pihalla. Voi miksei se aina ole tuollainen, intoa täynnä niin ettei tahdo nahoissaan pysyä? Tehtiin alokasluokan seuraamiskaavio ja jäävät liikkeet, ei ongelmia. Lopuksi leikittiin hanskalla ja Boris tuntui tykkäävän. Ehkä sen kanssa pitää treeniä kerran kuussa, silloin se toimii?

 

Ilmoitin Igorin kesäkuun näyttelyyn. Huihai! Taitaa ruma lapsi joutua lähiviikkoina kylpyynkin, on sitten ainakin puhdas jos ei muuta.

Vihdoinkin kevät!

 

Boris nauttii auringon lämmöstä, menee makuulle jopa paljaalle maalle! Tosin sillä on pihan puolella oma peitto jota siirretään sitä mukaa mihin aurinko paistaa...

 

 

 

 

Igor on korkannut jälkikauden ja ajanut muutaman jäljen. No joo, tuli taas todistettua että paljon on oppimatta - minulla. Koira tietää mitä tekee ja tekee sen täysillä. Puoli tuntia jäljen vanhentamista ei vain riitä, jälki menee kaahaamiseksi ja juoksemiseksi ja kyntämiseksi. Nameja se ei syö jäljeltä, ei edes joka toista. Haistaa kyllä ja seuraa tyhjätkin askeleet, mutta vauhdilla. Loppuun on aina päästy, eli kyllä se tietää missä jälki kulkee. Seuraava etappi on vanhentaa jälkeä reilusti ja katsoa, mitä tapahtuu.