16 viikkoa

16-viikkoinen Boris juhlisti merkkipäiväänsä tismalleen yhtä vanhan velipoikansa Bongon seurassa.

Tässä tunnelmia.

 

Vauhtia...

 

... ja "vaarallisia" tilanteita

 

Vaarallisia tilanteita vol. 2

 

Mistäs tuo tuohon tuli??

 

Se puree mua kurkusta!

 

Kovin ovat pikkujätkät saman oloisia. Välillä saa ihan tosissaan katsoa, että tunnistaa omansa. Boris on edelleen jonkin verran sirompi / kapeampi kuin Bongo, ja väriltäänhän Boris on ihan pikkupennusta saakka ollut koko sakin vaaleimpia. Mutta elkeet ja asennot ja ilmeet ovat hyvin samanlaisia.

Bongo koitti kovasti opettaa Borista haukkumaan... Tälläkin kertaa. Mutta ei meidän Bobo! Meidän Bobo vain änisee ja ynisee ja välillä kiljahtaa, mutta ei se hauku. Bongo sen sijaan... No, sillä pojalla on äänijänteet kunnossa! Välillä oman haukun kaiku sai Bongonkin säpsähtämään.

Vielä pojat sopivat samalle vesikupille:

vas. Bongo, oik. Boris

Kuvasaaliista tämä on mun ehdoton lemppari:

 

Täält myö tullaan! ...kielet poskella...

 

Viikonloppu on ollut koirakavereita täynnä, ja Boris on aika poikki! No, saapahan isäntäväki lepuuttaa hermojaan - hetken!

Väsynyt pätkylä

Käytiin tänään taas moikkaamassa podhalanskipoika Arttua, joka on Borista vain kaksi viikkoa vanhempi. Kokoeroa on muutaman kilon ja sentin verran, ja karvaahan tuolta toiselta luonnollisesti löytyy aika paljon enemmän... Kivaa oli!

 

hurja peto

 

On hauska seurata näiden kahden pennun touhuja ja sitä, miten selkeästi rotukohtaiset erot niissä näkyvät. Boris jaksaa viuhtoa ja touhuta ja haastaa toista painiin vaikka kuinka kauan, ja Arttu-polo väsyttyään ryömi lopulta auton alle, jotta saisi olla hetken rauhassa. Tosin se tulee sieltä varsin vikkelään pois, jos tilanne alkaa näyttää siltä, että jossain olisi nameja tai ylenpalttista huomiota tarjolla.

Boris siis puuhasteli koko kolmetuntisen visiitin ajan. Ja kun Arttu huilasi, Boris viihdytti itse itseään löytämillään aarteilla (mm. hevosen harja ja vanha sukka) ja edestakaisin juoksulla. Aidatun pihan iloja, voi jättää koiran pihalle ja mennä itse sisälle juomaan kahvia!

 

Näin rhodepentu tekee kuperkeikan

 

painia

 

Syön sun pään

 

Sainpas sen selälleen (huom. kieli)

 

Pojat painivat oikein sopuisasti, ja leikkivät samalla, ihanaisella hampurilaislelulla. Välillä lelua vedettiin yhteisvoimin, toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Välillä taas kirmasi valkoinen onnellinen karvapallo lelu suussa ympäri pihaa ja ruskea nahkaläjä seurasi tiiviisti kannoilla, ja sitten taas vuoronvaihto ja Boris sai juosta lelu suussa pakoon.

Reissun uuvuttama Boris on nyt vetänyt viisi tuntia unta ja siinä unen lomassa tullut matkustaneeksi 130 kilometriä takaisin kotiin. Mitenköhän se malttaa yöllä nukkua...

Viuh vauh

Boriksen huliviliteatteri esittää: 

lempilelu!

 

Näin...

 

... hieno poika...

 

... tuo lelun!

 

Ja sitten retuutetaan.

 

Kas pallo

 

Ohi meni mutta tärkeintähän on vauhti

 

Elo on ollut reipasta ja railakasta. Boriksen yksinoloharjoitukset sujuvat vaihtelevalla menestyksellä: jos jotain on revitty / levitelty / sotkettu, on vika usein viimeisessä kotoalähtijässä, joka on jättänyt vahingossa jotain Boriksen ulottuville.

Täytyy varmaan koputtaa puuta, mutta sisäsiisteydessä ollaan menty aika harppauksia eteenpäin. Yksinollessaan B ei ole moneen päivään tehnyt pissoja sisälle, vaikka olisikin touhunnut muita juttuja. Tosin Boriksen päivittäiset yksinolot ovat lähinnä muutaman tunnin kestoisia, mutta olen silti ylpeä penikasta. Lisäksi nukumme jo melko lailla kokonaisia öitä ilman vahinkoja: viimeinen pissatus siinä puoli yhdentoista maissa illalla, ja sitten seuraava viiden - kuuden aikaan aamulla.

Kynsienleikkuukaan ei ole enää ongelma. Kaikki menee kerralla, nips naps ja vähän namuja poskeen välillä. Ei huutoa eikä rimpulointia.

 

Kärsäkäs

 

Maanantaina mennään eläinlääkäriin ottamaan vahvisteet, ja siitä sitten reilun viikon päästä aloitamme koirakoulun! Muutamat match showtkin on jo katsottuna, tosin ensimmäisiin taidetaan mennä vain turisteiksi. Kotipihalla Boris osaa jo ravata vierellä, ja joskus jos hyvä tuuri käy niin seisoa muutaman sekunnin paikoillaankin.

 

Mutta on se niin kaunis. Ah. Välillä sitä vaan jää tuijottamaan ja huokailemaan. Vai voiko joku väittää muuta?

 

Kaunis vasemmalta...

 

... ja oikealta!

Reilu peli on pyllystä

Olimme tyttölässä. Boris (edellispäivän punnituksessa järkälemäiset 17,3 kg) paineli miljoonaa - sen kaikki jalat menee kukin omaan suuntaansa mutta eteenpäin päästään silti ja lujaa. Boris söi myös luuta, jonka alkuperää kukaan ei oikein tiennyt. Venla tappoi metsäretkellä tiitpään eli päästäisen. Tarkka hyökkäys kivenkoloon ja lyhyt piip ja sitten hiljaisuus.

Koirilla oli koiramaista ja mukavaa.

 

Kun tultiin takaisin, niin Bobon loungeen oli kustu.

 

Boris-parka istui pedin paikalla ja katseli hämmästyneenä ympärilleen, kun lounge vietiin pesukoneeseen. Minne mää nyt menen nukkumaan?

 

Kiitti kissat. Joskus vielä teen teistä rukkaset.

 

Lounge!

Boris sai uuden pedin, jossa lukee lounge. 

Peti on aika jees.

 

 

 

Kissojen mielestä parasta pedin saapumisessa oli pahvilaatikko jossa peti oli:

 

Valo vaanii

 

kaappikellon henki

 

Mihin se meni??

 

Boriksesta lähtee ensimmäistä kertaa hiukan karvaa ridgen alueelta. Jahuu, meillä ei vielä pyörikään tarpeeksi elukankarvaa nurkissa. Sitten kun olen iso ja rikas, ostan Dyson-imurin.

Oltiin tänään tallilla. B kulkee jo paljon paremmin hevosten seassa, varoo jopa. Mikua se ei ihan vielä ota todesta, vaikka Miku kyllä näyttäisi sille närhen näppylät jos antaisin. Oli tarkoitus ottaa Miku naruun ja lähteä kävelylenkille pellolle, ja päästiinkin jo jokusen kymmentä metriä, kunnes lauman nuorikkoruuna päätti pinkaista langoista läpi: ensin oman laitumensa ja sitten Immun ja Mikun laitumen... Siellä ne sitten kirmasivat Immun kanssa miljoonaa, ja meille tuli kiire tunkea poni karsinaan ja Boris autoon ja juosta hevosten perään. Onneksi loppulauma pysyi laitumessa vaikka aidat olikin nurin, ja saatiin Immu ja hurjapää-nuorikko aika nopsaan kiinni. Aidankorjauksen jälkeen matka jatkui alkuperäisen suunnitelman mukaan, ja kävely meni kokonaisuudessaan varsin hienosti.

 

komee

 

 

 

Eilen Boris tutustui tennispalloon.

hyp!

 

hölk

 

Sekin oli aika kiva.

 

Lopuksi vielä taidetta.

 

terttuselja eli paskapuu

Maastojuoksuissa

Olimme turisteeraamassa vinttikoirien maastojuoksuissa armaan oppilaitokseni Mustialan maisemissa. Viehettä tavoitteli myös 18 kpl rhodeja, ja näitä komistuksiahan me varsinaisesti mentiin katsomaan.

 

 

Boris oli varsin mallikkaasti ja keräsi kosolti ihastelua, suukkoja ja silityksiä. Nuuhkuteltiin muutaman ison rhoden kanssa ja jotenkin siinä vaan jysähti se, että perhana miten äkkiä nämä kasvavat! Yhdeksän kuukauden ikäiset uroot ovat jo hurjankokoisia mörssäreitä. Pitää pidellä tuota pänikkää sylissä vielä kun se syliin mahtuu...

Oli mukava tavata rodun ja lajin konkariharrastajia, toivottavasti päästään joskus liittymään joukon jatkoksi. Ainakin puoliskoa tuo juoksuharrastus kiehtoo kovasti, katsotaan nyt mihin meidän pätkylän rahkeet riittävät.

 

namitankkaus

 

Olin suorastaan yllättynyt Boriksen tyynestä käytöksestä, vaikka onhan se jo monesti tullut todistettua, että se on reipas ja rohkea pentu. Pelkäsin, että se vetää hihnassa kuin hinaaja jokaisen koiran luo, mutta ehkä niitä oli sitten ympärillä niin paljon, että tuli inflaatio. Nyt pentu kuorsaa autuaana kontit kohti kattoa, joten taisi reissu kuitenkin viedä vähän mehuja.

Yleisönä

 

Häikästää

 

M'oon ihan relax, tuttu juttu

 

Boriksesta povattiin isoa poikaa. Ja niin siitä varmaan tuleekin!

kameralaukun vartija

Käytiin myös järvenrannassa ehdottamassa, josko B kastaisi varpaansa. Ei kastanut. Tai no, varpaat kastoi, mutta sitten aalto pärskähti naamaan eikä siinä sitten enää huvittanut roikkua. Vaikka vedessä tosin oli kivoja keppejä...

 

rannassa

 

Kaiken kaikkiaan mainio päivä palvelusväelle ja erityisesti Borikselle. Paljon hulinaa, ihmisiä, koiria - erinomainen kokemus!

 

Mun täytyy kävellä näin...

Paljon kuvia

Varoitus, nyt tulee paljon kuvia.

 

ruokaa

 

kiihdytys

 

 

kyllä siitä vielä juoksija tulee

 

Oltiin siis tyttölässä katsomassa Venlaa ja Bellaa. Boriksella oli jälleen kerran parasta ikinä. Vauhtia, painia, välillä vähän jotain ällöttävää kiellettyä syötävää, ja sitten taas vauhtia ja painia. Tähän malliin:

 

leiki mun kaa!

 

 

 

nätisti

 

sarjassa "ällöttävää syötävää", kuollut mikälie

 

torttukorva

 

kaunis Venla

Tilanteita:

 

hops...

 

...sanssaa!

 

Epäilen, ettei se ole koira ollenkaan. Ehkä ufo.

 

Eilinen punnitus: Bobo 15,5 kg. Huhuh. Alkaa olla työlästä nostaa sitä. Kynsienleikkuussa ollaan edistytty huimasti, eilen saatiin leikattua yhteen soittoon kaikki etujalkojen kynnet ja muutama takakynsi. Boriksella menee hermo korkeintaan siihen, kun lihapullanmurua ei sada naminnappauspaikkaan tarpeeksi tiuhaan tahtiin.

 

Lauantaina suunnataan Mustialaan katsomaan tosijuoksijoita (maastojuoksukisoja). Hiukan kuumottaisi ajatus sitten joskus ruveta harrastamaan...

 

Loppuun vielä kisumisuista kuvat:

Nuuke

 

Valde