Voi mummo

Borikselta puuttuu kaikki kulmahampaat. Tai on siellä vielä yksi jäljellä, alhaalla, pieni tökö (jotenkin vinossa sekin). Mutta kolme muuta puuttuu. Etuhampaat ylhäällä ja alhaalla ovat kyllä komeaa kiiltävänvalkoista uutta settiä, mutta mielikuvalta ei voi välttyä kun kurkistaa suuhun: meidän Boriksella on ihan mummon suu. Hampaattoman mummon.

Miten kulmahampaat tuntuvatkaan niin olennaiselta osalta koiran suuta nyt kun ne kaikki puuttuvat?

Mutta ei hätää, kyllä sieltä uusia puskee. Ja ehkä parempi näin päin, eivätpä ainakaan jääneet uusien tielle. Mutta miten ne on voinut kaikki tippua yhtäaikaa??

 

Puree se hampaatonkin suu, oikein kivat pikku jäljet hiiren johtoon sekä myös läppärin virtajohtoon. Ihmeen kauan läppärini onkin saanut olla rauhassa sohvannurkassa.

 

Syksyn koleus yllätti jalankulkijat.

Boris kulkee selkä köyryllä ja häntä jalkojen välissä ja näyttää semmoista naamaa, että miksei kukaan kertonut että Suomenmaassa on näin perkeleen kylmä. Koitin valistaa penikkaa aiheesta ja pistin takin tilaukseen nettikaupasta. Se on nyt sitten neljäs takki kesäpennulle: ensin kaksi lainatakkia Emma-mäykyltä ja sitten yksi oma, käytetty rhodepennun takki, joka oli sopivan kokoinen ehkä kolme viikkoa. Sitten piti vähän avartaa pääntietä, ja kyllä se vieläkin päälle menee mutta pylly pilkottaa ikävästi. Myydään pois tarpeettomana kunhan uusi takki saapuu...

 

Eilen aamukävelyllä nähtiin paksu partainen mies ja vähintään yhtä paksu ja karvainen koira, eikä Boris vetänyt niitä kohti yhtään! Tosin tämä koirakko ilmestyi vähän äkkiarvaamatta puskasta ja kulki meidän editse eikä siis suoraan vastaan. Boris ehkä vähän pelästyi ja sanoi pienesti PÖH ja pakitti mun jalkaan kiinni, mutta ei remponut hihnassa kohti eikä poukkoillut tähtiä nähden päämääränään päästä osoittamaan kuinka ihana pieni lapsi hän on ja kuinka ihanan paljon hän kaikkia haluaisi rakastaa.

Olin niin ylpeä että teki mieli vaan pusertaa Borista. Boris tuskin olisi arvostanut tämänkaltaista käytöstä joten tyydyin syöttämään nameja jatkuvalla syötöllä ja hokemaan hyväpoikahienopoika -mantraa. Näitä lisää!

Koirakoulutunnelmia ja uusia hampaita

Tänään oli kolmas koirakoulukerta ja saimme puoliskoni mukaan kuvaamaan. Ensin käytiin tuttuun tapaan kävelyllä koirat vapaana. Huippuhauskaa!

 

 

Boris pärjää erinomaisesti erilaisissa koiraporukoissa. Olen todella tyytyväinen siihen, että ollaan pienestä pitäen valittu sille runsaasti hyviä koirakavereita joiden kanssa se on saanut opetella koirien kieltä.

 

"koirien kieltä"

 

pikkupoikien loikka

 

Koulutuskentällä opeteltiin eteenmenon / -lähettämisen alkeita namikupin kanssa. Borishan nyt menee vaikka puuhun jos tarjolla on lihipullia, joten harjoitus meni oikein kivasti. Saatiin kotiläksyksi reenata tätä kolmena päivänä, kaksi kertaa päivässä ensi viikkoon mennessä.

 

Hihna piukalla kentän laidalla

 

Kasvattajalle terveisiä... Seisoo se joskus paikallaankin.

 

Kotona Boriksella hampaat vaihtuu, tai ovat jo aika lailla vaihtuneetkin. Kulmurit ovat vielä entistä kerrastoa. Pureminen ei juurikaan ole yltynyt, mutta silti Boriksesta huomaa, että suulle olisi kiva olla tekemistä. Niinpä Boris on viime päivinä saanut syödä kokonaista, hileistä hirven sääriluuta ja kuivattua siansorkkaa. Tänään kun tulin koulusta kotiin, oli siansorkka sohvalla. Hieno koira ei lattialla syö!

Korvavaivakin ollaan ohitettu ja Boris on hyvin tyytyväinen, kun ei tarvitse enää tiputella tippoja. Toivottavasti tulehdukset pysyvät poissa.

 

sohvapottu

Pöpöhän se siellä

Soitinkin jo eilen eläinlääkäriin Boriksen korvista ja saatiin aika heti parin tunnin päähän. Eläinlääkäri tähysti korvat ja totesi, että oikeassa on lievä tulehdus ja hieman eritettä. Vasen oli siistimpi. Kuten aavistelinkin, saimme samat tipat kuin millä olen vasenta korvaa aiemmin hoitanut, sekä korvahuuhteen jolla voi tervettäkin korvaa huuhtoa kerran-pari viikossa jos on tarvis. Ja toki laskun.

Boris ei ole kovin lumoutunut tippojen laitosta... Ravistusreaktio on niin pirun nopea, että puolet 4-7 tipasta on pitkin seiniä ennen kuin ehdin laskea korvalehden alas kanneksi korvan päälle. No, kymmenen päivää tätä ja tarvittaessa sama rumba toiseen korvaan, niin eiköhän ala emännän refleksitkin nopeutua.

 

Sitten pieni salaisuus.

Musta tuntuu että meidän Boris on sisäsiisti.

Ollaan jo uskallettu laittaa yksi matto lattialle ja tänään laitetaan seuraava. Edelleenkään B ei ole täysiä päiviä yksin kotona, mutta pidättää tosi hienosti ne tunnit jotka on, ja menee välittömästi ulos päästyään asioilleen. Samoin jos sen yöllä tulee hätä (useimmiten ei tule), se ei enää vain kyykkää johonkin, vaan tepsuttelee edestakaisin niin kauan että herään ja päästän sen pihalle. Minä onneksi olen edelleen herkkäuninen! Meidän kotonaollessa en edes muista, koska olisi viimeksi tullut pissa sisälle. Kyllä siitä varmaan kuukausi on.

Nyt kun sanoin tämän ääneen, niin mitä todennäköisemmin alkaa hurja pissakakkaralli sisätiloissa... Kop kop vaan.

Se on myynyt meille jäniksen!

Täytyy varmaan soittaa kasvattajalle. Se on ehkä vahingossa myynyt meille jäniksen.

 

loiks

 

pomps

 

korvat 1

 

korva(t) 2

 

korvat 3

 

korvat 4

 

Niin. Selvä jänis.

 

Boriksella on ollut rankka mutta viihdyttävä viikonloppu. Perjantai-iltana ajettiin lenkkeilemään kouluni mahtaviin maastoihin, ja Boris sai juosta ja hepuloida vapaana mielin määrin. Järveä käytiin taas ihmettelemässä, mutta Boriksella ei ollut aikomustakaan kastaa edes varpaitaan. Toiveikkaana olin kuitenkin pakannut pyyhkeen mukaan...

Lauantaina oltiin tyttölässä, metsäretkellä Venlan ja Bellan kanssa. Kuvasato oli lähinnä vauhdikasta suhrua. Boris meni yli kivien ja kantojen hurjaa kyytiä, ja lenkin jälkeen jaksoi vielä möyhytä pihalla Venlan kanssa, kuten kuvat todistavat.

 

Tänään sunnuntaina Boris pääsi jälleen tallille mukaan, kun oli hevosten kengitys. Borista kiinnosti lähinnä paini Pontuksen kanssa ja hevosen kavioista vuollut suikaleet. Nam nam. Tallilla vierähti kolme tuntia aikaa, eikä B juuri sinä aikana istunut aloillaan. Loppuajasta pikkujätkä oli pakko ottaa hihnaan, kun se villiintyi kavionsuikaleiden syönnistä niin ettei malttanut pysyä lainkaan pois hevosten jaloista.

 

Boriksen (suuret ja lepattavat) korvat ovat aiheuttaneet vähän huoltakin kaiken huumorin lisäksi. Mielestäni sen korvat ovat vähän haiskahtaneet, ensin vasen ja nyt sitten oikea. Boris myös ravistelee päätään useammin kuin ennen. Olen itselääkinnyt korvia tipoilla, jotka lupaavat hoitaa hiivat, bakteerit, sienet ja korvapunkit, ja mielestäni se on auttanut. Ellei ravistelu tällä lopu, niin suunta on kohti eläinlääkäriä ensi viikolla. Tuota samaa kamaa se varmaan kuitenkin määrää, jos siellä korvissa joku pöpö on.

"Apina ja gorilla"

 

Pikkuapinamme (yllä ^) kävi tänään viihdyttämässä ja ärsyttämässä tallikaveri Pontusta, ja kerrankin muistimme ottaa kameran mukaan. Saanko esitellä, Boriksen isoin leikkikaveri!

 

kokoero

 

Leikin kulku on suunnilleen seuraava: Boris ryntää Pontuksen luo, sitten mennään ratsastuskentän hienoon hiekkaan. Ja pyöritään. Ja juostaan. Ja painitaan. Pontus on uskomattoman kärsivällinen ja kiltti, vaikka on itsekin melko nuori uros (3 v.). Se sallii Borikselta paljon sikailua, ja jos komentaa, niin komentaa asiasta ja oikealla volyymilla.

 

töks

 

Boriksen mielestä Pontuksessa ehkä parasta on sen kuola. Sitä tulee paljon ja se menee joka paikkaan. Sitä on myös hyvä lipoa suoraan Pontuksen suusta. Voitte vain kuvitella, minkälaisen panssarin Boris saa itselleen, kun se on yltäpäältä kuolassa ja pyörii sitten kuperkeikkoja kentän hiekassa.

 

kuola selässä

 

Pontuksen 85 kilon massa liikkuu yllättävän sutjakkaasti Boriksen perässä, vaikka kaverusten ruumiinrakenne on tyystin erilainen. Hauskan näköistä!

 

 

 

 

Tänään Boris löysi itsestään ärinäpörinämoottorin. Jos Pontus meni huilimaan kauemmas, Boris paukkasi päälle ja ärisi ja pörisi niin kauan, että Pontus nousi uudestaan leikkimään. Rasittava pikkukundi!

 

"isona musta tulee ainaki yhtä iso ku susta!"

 

 

Tallikeikan jälkeen Boriksen tie vei suihkuun. Lähti muuten aika mustaa vettä! Nyt taas uni maistuu.

Niin, ja tänään, päivälleen 4 kk ikäisenä Boris painoi 22,6 kg. Iso poika!

Nelivedolla koulutielle

Aloitimme Boriksen kanssa eilen koirakoulun tuolla --> www.piskipalvelu.fi. Lastentarharyhmä koostui tällä tapaamiskerralla viidestä eri näköisestä ja -ikäisestä koirasta ohjaajineen. Ensialkuun käytiin metsälenkillä siten, että koirat saivat tutustua vapaana toisiinsa. Huvittavaa oli, että Borista jänskätti eniten koko sakin pienin koira, jackrusseli, kun taas vasikankokoinen espanjanmastiffi oli ihan tuttua kauraa talliystävä-pystiffi Pontuksen jälkeen.

Koulutuskentällä teimme ihan peruskontaktiharjoituksia, joita opettelemme arkielämässäkin päivittäin. Boris suoriutui oikein hyvin: niin kauan kuin lihapullaa riittää, B tillittää kiltisti silmiin vaikka maailma ympäriltä kaatuisi. Mutta heti kun emännän käden liike taskun ja koiran suun väliltä hidastuu, Boris kohdistaa huomionsa muualle. Toisten koirien lisäksi penikassa nelivedon pisti päälle vanhat tuttumme, tuulessa pyörivät lehdet. Miten musta tuntui, että pahimmat ruopimisjäljet hiekkakenttään jäivät juuri sille kohtaa, jossa me Boriksen kanssa seisoimme... Varmaan kuvittelin vaan.

Teimme myös yhden kontaktiharjoituksen liikkeessä, eli kukin koirakko vuorollaan kiemurteli syvään kaartaen muiden, paikallaan seisovien koirakoiden välistä. Boris oli ihan huippu! Tosin muiden vuorolla B sitten aiheutti ihan kiitettävän häiriötekijän pyrkiessään kovasti joka suuntaan. Siitä olen kyllä ihan ääreest onnellinen, että tuollaisissa tilanteissa Boris ei räkytä eikä pidä juuri muutakaan ääntä, vaikka hinku muiden koirien luo on kova. Kaksi ryhmän jäsentä jaksoivat loukuttaa leukojaan suunnilleen tauotta koko tunnin ajan, ja siinä kyllä meinasi vähän suoni pullistua meikäläisen päässä. Boriskin selvästi arkoi vieraita kovaa haukkuvia koiria, joten pysyttelimme suosiolla vähän kauempana näistä kovaäänisimmistä.

Tunnin loppuun otimme vielä yhden luoksetuloharjoituksen. Kouluttaja otti koiran hallintaansa ja minä lähdin pinkomaan poispäin kutsuen Borista. Enkä saanut vilkuilla! Yhtään! Kentän päähän piti vieläpä kyykistyä selin tulosuuntaan, eikä siinäkään saanut kurkkia. Voivoi. Olin aivan varma, että Boris pinkoo kyllä miljoonaa, mutta aivan päinvastaiseen suuntaan kuin minä. Mutta ehei! Sieltähän se penikka tuli.

Koirakoulun jälkeen Boris oli selvästi henkisesti väsynyt, olihan tämä melko lailla ensimmäinen kerta kun noin suuressa häiriössä harjoiteltiin yhtään mitään. Pentu liimasi itsensa aivan imukiinni kylkeeni ja nukahti siihen. Tuntuu hyvältä, että olen onnistunut olemaan Borikselle sellainen emäntä, että se kokee minut turvakseen, jonka taakse voi jännässä paikassa livahtaa ja jonka kylkeen imeytymällä saa turvaa ja lohtua.

Seuraavaa kertaa varten pitää muistaa varata miljoonasti enemmän lihapullia, niitä nimittäin kuluu. Ei muuta kuin uuni kuumaksi ja taikinaa vääntämään!

Pöh pöh

Se haukkuu sittenkin!

 

Boriksesta kuoriutui tänään hurrrja peto. Aamukävely alkoi sillä, että irtokissa luikahti nenän edestä naapurin puolelle, ja kun Boris pysähtyi tarkastelemaan tilannetta lähemmin, bongasi poju vielä toisenkin kissan, joka pahaenteisesti vain kökki tienlaidassa kymmenisen metrin päässä meistä.

Ja mitä tekee Boris?

Nostaa häntänsä pystyyn, nostaa kaikki (vähäiset) karvansa, kasvaa n. puoli metriä suuremmaksi ja sanoo (melko vakuuttavasti) pöh! pöh!

Se haukkuu sittenkin!

Tosiasiassa kissa taisi pelottaa Borista aika lailla, nimittäin kun sitten jatkettiin matkaa (emäntä narun päässä koittaa pysyä naama näkkärillä ja olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut), oli kaikki uho poissa ja B oli aika litteä ja vikkelä.

Mutta eiköhän me pian saada irtokissat häädettyä tontilta, kyllä se sen verran hurrrrja haukunalku oli!

(uskoo ken haluaa...)

Syksyn lehti maahan ehti

Ah, tuulinen syysaamupäivä ja aamukävely pennun kanssa! Rentouttavaa ja virkistävää, eikö.

Paitsi että.

Syksyä enteilevät ensimmäiset lehdet ovat irrottautuneet puista ja pyörivät tuulen mukana maassa. Vauhdilla ja pitkän matkaa. 

Arvoitus: mikä on toffeenruskea, sillä on neljä jalkaa ja aika paljon voimaa, ja se poukkoaa nahkanarussa lehtien perässä?

Borishan se.

Tuli siis reenattua olkalihaksia. Poing poing.