Löydetty!

Boris on löytänyt takajalkansa.

Aloin taannoin opettaa Borista menemään seisomaan pieneen muovikoriin, mutta kun tuli takajalkojen vuoro, homma jämähti täysin. Boris ei kertakaikkiaan hahmottanut, että sillä on olemassa myös takayksikkö johon kuuluu pari jalkoja. Ollaan nyt jumpattu vähän jokanäköistä asentojumppaa, ja viimein takajalat ovat löytyneet!

Tehokkain harjoituskeino meille oli lopulta opettaa agilityn kontaktiesteiden alastuloasennon alkeet, eli takajalat kohteen päällä, etujalat maassa. "Este" on meillä vielä tosi pieni ja matala, kirjapinon avulla korotettu puulevy. Tästä löytyy video, jossa Boris menee levylle. Alkuun tosin kirjapino levyn alla leviää viuhkaksi mutta eipä näyttänyt menoa haittaavan.

Eräänä päivänä rohkenin sitten ottamaan esiin muovikorin ja kokeilemaan, mitä tapahtuu jos vain laitan sen lattialle. Kyllä voi vähästä tulla pieni ihminen iloiseksi, kun Boris tyynesti asetteli takakoipensa koriin! Koria ei siis oltu käytetty lähes kahteen kuukauteen, tehty vain tuota levyllemenoa. Boris oli itsekseen oppinut yhdistämään nämä asiat toisiinsa.

Tässä kaksi videota tämän aamun koppaharjoituksista! Eka video ja toka video. Eniten olen ilahtunut siitä, että nyt Boris tekee ja yrittää kunnes löytää oikean asennon, eikä turhaudu ja passivoidu kuten tapahtui silloin aikaisemmin. Videoilla näkyy hyvin, miten se hakee vielä oikeaa toimintoa jonkin aikaa, mutta toimii aktiivisesti itse koko ajan. Varsinaista käskytystä en ole tähän treeniin ottanut, mutta käytän sanaa "tarkkana", jonka viesti on koiralle suurinpiirtein se, että jatka yrittämistä, ei kelpaa vielä.

Otin videolle myös kaukokäskyjen asennonvaihtojumppaa tältä aamulta, mutta se meni aikamoiseksi sohlaamiseksi. Lisäksi kiroan kuin rekkamies videon alkajaisiksi koska Boris kuopaisee tassullaan kämmenselkääni, joten video jääköön pimentoon.

 

Torstaina oltiin yli kuukauden tauon jälkeen tokotreeneissä, ja olin huisin tyytyväinen Borikseen! Suuri edistysaskel oli se, että uskalsin seuraamisessa huomauttaa jos kontakti tippui, ja kas vain kun Boris reagoi ja korjasi. Hankalaa hahmottaa koiran todellista osaamistasoa: tahdon että koira tekee iloisesti ja hyvässä vireessä, enkä usko että Boriksen kanssa siihen päästään hihnasta nyppimällä ja vääristä toiminnoista rankaisemalla. Mutta jos ja kun haluamme tässä hommassa edistyä, on minun voitava myös vaatia jotain jonka tiedän koiran osaavan. Kontaktia ollaan reenattu ihan sieltä pikkupenikasta asti, ehkä voisin jo uskaltautua vaatimaan sen ylläpitämistä. Ongelmakohta ei niinkään ole ulkoiset häiriöt vaan se, kun liikkeessä palkkaan namilla, niin naminsyönnin ajaksi/jälkeen Boriksen pää tipahtaa alas. Nyt pieni hihnatuntuma palautti kontaktin nopeasti eikä Boris tuntunut mitenkään paineistuvan korjaamisesta. Se osaa sittenkin!

Röntgenkuvat

Nyt vihdoin blogissa julkisina Boriksen viralliset lonkka- ja kyynärkuvat sekä myös epäviralliset selkäkuvat, löytyvät oikean laidan SIVUT-otsikon alta linkkinä!

Tässä vielä kuva Boriksen murtumajalasta ennen levynpoistoleikkausta: 

 

Varsin siististi luutunut ja parantunut. Levynpoiston jälkeisestä näkymästä ei olekaan kuvaa, mutta nyt siis levyä ei siellä enää ole. Jalkaan on tullut taas luuliikaa kuten itse murtumaleikkauksenkin jälkeen, mutta oletan että se liukenee sieltä aikanansa. Nestettä ei ole enää kertynyt.

 

Kaverikävelyä

Ollaan nyt käyty hiukan entistä useammin kaverilenkillä valkkari-Piitun ja omistajansa Jasminin kanssa, ja Boriksesta huomaa että kaverin mukanaolo alkaa olla sille pikkuhiljaa normaalimpaa. Hirmuisesti se innostuu edelleen kun tajuaa että jäädään tiettyyn kadunkulmaan odottamaan seuraa, mutta kävelee hihnassa kuitenkin omaa laitaansa eikä pyri jatkuvasti härkkimään seuralaista.

Tänään tein klassisen virheen ja sanoin alkulenkistä ääneen, että täähän menee mukavasti eikä Boris oikeastaan edes vedä hihnassa. Jepjep, loppulenkin se könöttikin sitten niska jäykkänä peitsaten eteenpäin, ja hihna vinkui ja soi koko ajan. Pysähtelytaktiikalla ei mitään parannusta, namitkaan ei maistunut. Lopulta kyllästyin jatkuvaan korvattomaan vetoon ja otin tiukan linjan: koira kulkee minun takanani. Lumipenkat on siinä hommassa näppärät, Boris ei mene hankeen ja saan reidellä kiilattua sen siten ettei se tule mun edelle. Onnettomalta se siellä näyttää luimistellessaan, mutta pienen matkan jälkeen alkaa korvat yleensä palata päähän ja koiraan saa jopa kontaktin. Tänään se syystä tai toisesta kuitenkin alkoi heti vetää kun sai hihnanmitan löysää, joten kuljettiin sitten loppuun asti niin että koira pysyi takaviistossa.

Piitu tuli vielä lenkin päätteeksi meidän pihaan "lumitöihin". Koirat pelmusivat hangessa vähän virtoja pois, kivaa! Boris tosin alkoi leikin lopuksi nostella ja roikotella leikattua jalkaa ilmassa, en tiedä kävikö sillä hankikanto terävästi tassuun tai ylemmäs sääreen, vai oliko jalassa muita tuntemuksia. Sisällä se vielä nuoli jalkaa, joten otin varman päälle ja annoin sille hiukan kipulääkettä.

Kiitos vielä Jassu ja Piitu seurasta! Harmi kun pimeällä ei saa kuvia, tämä pariskunta on kaikesta erilaisuudestaan huolimatta aika hauska.

Kissit palasivat lomalta

 

Kissat palasivat kuukauden kestäneeltä lomalta äitini luota. Vein kattilat sinne joulun alla äidin seuraksi ja viihdykkeeksi, ja tänä viikonloppuna käytiin Boriksen kanssa yökylässä ja tuotiin tullessamme kissat takaisin.

 

Hyvin olivat kisuset viihtyneet. Valo oli esittänyt koko temppurepertuaarinsa alkaen traakkipuun harventamisesta ja päättyen pesuhuoneen pyykkikaappien ovien jatkuvaan aukomiseen. Äkkiähän nuo kietovat ihmisen pikkuvarpaansa ympärille - aikamoinen ruuankerjuushow siellä oli päällä aina tiettyyn kellonaikaan. Kissat olivat myös tottuneet saamaan jotain välipalaa aina iltapäivisin, kun äiti tuli töistä. Voi voi, nyt palattiin normaaliin arkeen ja ruoka tarjoillaan aamulla ja illalla, ja jos ei maistu niin sitten ollaan ilman...

Valo

 

Vähän jännitti, miten Boris suhtautuu kissoihin loman jälkeen, mutta eipä se ollut moksiskaan. Heilutti häntää ja kävi tervehtimässä molemmat kun tultiin äidin luo, ja sitten oltiinkin kuin ei olisi mitään taukoa ollutkaan.

Nuka

Omassa kodissa on tuntunut vähän hiljaiselta ilman kissoja. Nyt sekin taas korjaantuu! Mutta taidan kyllä jatkossakin viedä kissat välillä äidin iloksi, saan itse vähän hengähdystaukoa niistä ja kissat pääsevät nauttimaan yhden ihmisen jakamattomasta huomiosta. Nukaakin oli kammattu melkein joka ilta, nyt on takuton ja sileä katti!

 

Boriksen päiväuni

Aamun lumilaukat

 

 

Hihnaköpöttelyyn saatiin viimein vaihtelua kun käytiin nappaamassa Bella mukaan ja suunnattiin lumiseen metsään. Boriksella oli energiaa ja meno sen mukaista!

Tykkää musta tykkääkshei musta??

 

 

Boriksen jälkiä oli turha koittaa seurailla, Boris kun eteni puolentoista metrin laukkaloikilla koko ajan. Bella hipsutteli rauhallisemmin ja suoraviivaisemmin, ja sen raivaamaa polunalkua pystyi kohtuullisesti kulkemaan. Mutta lunta riittää!

Lämpötila keikkui nollassa joten Boriskin sai alkulämmityksen jälkeen olla ilman takkia. Ja toisekseen, ensimmäisen hankisyöksyn jälkeen takki oli täynnä lunta, joten eipä siitä olisi tainnut mitään hyötyä ollakaan.

Pyörähdys

 

Tässä kuvassa oik. etujalan nestemolluska näkyy. Lenkin jälkeen se tosin muutti muotoaan, ikään kuin valahti alaspäin. Ehkä se sieltä lähtisi liukenemaan kun jo kerran liikkui?

 

Talven ensimmäinen lumiukko

B niin kuin B

Kennelliitto lausui Boriksen lonkka- ja kyynärkuvat, ja tulos oli B/B, 0/0.

Linkki koiranettiin

Hivenen ihmettelen että molemmat lonkat tippuivat arvioidusta A:sta B:ksi, sillä omaan silmääni vain toinen niistä oli sen näköinen, että saattaapi tulla takaisin jonain muuna kuin A:na. Mutta mitäpä sen on väliä, edelleen iloitsen siitä että Boriksella on terve ja normaali ranka! Etenkin selän terveys tässä ikävaiheessa on minulle suuri asia. B:n lonkat tuskin tulevat Borista koskaan vaivaamaan, vaikka sillä olisikin edessään aktiivinen harrastuskoiran ura. Nyt sitten vaan kyttäilemään kevään agilitykursseja...

 

Ollaan painittu edelleen leikkaushaavan nesteytymisen kanssa, enkä enää tiedä, mitä olisi järkevä tehdä ja mitä jättää tekemättä. Tikit on nyt poistettu, haava on hyvin parantunut ja siisti, mutta nestettä kertyy edelleen ja reilusti kertyykin. Kahdesti se on nyt punktoitu, mutta toimenpide tuntuu menevän ihan hukkaan kun alle puolen vuorokauden päästä pistämisestä jalassa on taas samanlainen nestemolluska. Ehkä tyydyn nyt vain seuraamaan tilannetta jonkun aikaa ja rupean toimenpiteisiin sitten, jos koipi alkaa vaivata. Hämmästelen vain sitä, miksi leikanneen klinikan hoitaja niin topakasti sanoi, että neste pitää poistaa jalasta, kun muista lähteistä olen saanut selville, että nesteytyminen on melko normaalia eikä sille yleensä ole tarpeen tehdä mitään. Melkein voisin soittaa uudestaan ja kysyä, että mitä se neste siellä sitten haittaa.

Bisnestähän tuo eläinlääkintäkin on, enkä noilla tuntitaksoilla ihmettele lainkaan, että joka vekkiä ja nyppyä pitäisi käydä moneen kertaan klinikoilla näyttämässä. En tietenkään ole sitä mieltä, että pitäisi jättää vaivat hoitamatta, mutta välillä vaan tahtoo itseltä unohtua, että rahaa ne eläinlääkäritkin tekevät ja tavoittelevat, ja jo siitä syystä kynnys pyytää asiakasta tulemaan näytille on välillä hurjan matala.

 

Ja vetooo!

Nyt sietää taas omistajan katsoa peiliin. Boris on taantunut pentusen tasolle ja ruvennut vetämään hihnassa. Eikä siitä saa syyttää ketään muuta kuin itseään! Se käy niin huomaamatta: koiralla on virtaa, lenkit on ollut vähän kehnoja eikä olla käyty irtijuoksemassa missään tikkien takia, hangessa on kaikkia ihania hajuja ja jälkiä ja ties mitä. Sitten jossain vaiheessa havahtuu, että on viikkoja kulkenut käsi olkapäästä asti suorana, pelkkänä piukan hihnan jatkona, ja nytkähdellyt lumipenkkojen kohdalla kun koira tempaisee merkkaamaan.

On kovin helppo paasata, että pitää olla mustavalkoinen ja ehdoton tietyissä asioissa. Käytännössä siitä onkin yllättävän helppo lipsua! Ei se pikkuveto nyt mitään, sen on vaan kiire, varmaan on juoksut jollain kotikulmien nartulla, no jos mä sitten vähän reippaammin kävelen kun se kerran haluaa mennä...

Ei näin.

Tänään iltalenkillä palattiin sitten pikkupentusten koulutusjuttuihin, eli vanha kunnon pysähdyn kun hihna kiristyy -tekniikka. Voi Borista! Ei tahtonut millään muistua mieleen, mikä oli jutun juoni. Kai koirakin äkkiä tottuu siihen, että on sittenkin ihan ok että pannassa tuntuu pieni veto koko ajan. Varsinkin, kun meillä on käytössä n. 7 cm leveitä, pehmustettuja nahkapantoja! Kiva niihin on nojailla.

Loppulenkkiä kohden pysähtelytiheys harveni ja hihna pysyi löysällä. Nyt vaan tiukka puhuttelu itselle ja puoliskolle, vetämisen nollatoleranssin on palattava.

 

Huomenna tiemme vie taas eläinlääkäriin. Leikkaushaava on kerännyt uudestaan huiman määrän nestettä alleen, enkä minä uskalla punktoida sitä vaikka kovasti uhosin. Nysvä mikä nysvä.

Pientä takapakkia

Eilen tuli Tapiolalta kirje, että eläinlääkärikuluvakuutuksen korvauskatto on nyt saavutettu, ja seuraavan kerran korvauksia saa hakea heiltä ensi kaudella, joka alkaa heinäkuussa. Yritin sopia Boriksen kanssa, ettei enää tänä vuonna mentäis lainkaan eläinlääkäriin, mutta kas vain kun tänään käytiin taas.

Onneksi ei ollut mistään vakavasta kyse. Leikkaushaavan alle alkoi kertyä melko reilusti kudosnestettä, ja soitto leikanneelle lääkärille antoi informaation, että kannattaa punktoida neste sieltä pois. Sain ajan parin tunnin päähän tähän meidän kaupungineläinlääkärille, ja käytiin näyttämässä jalkaa siellä. Kaksi neulanpistoa ja 37 euroa, kiitos. Mitään tulehdukseen viittaavaa jalassa ei ollut, vaan kyse todella oli vain kudosnesteestä. Kun haavanympärystää painoi sormella, se hyllyi ihan kuin vesisänky.

Saattaa olla, että jalkaan kertyy vielä lisääkin kudosnestettä, ja nyt olen vakaasti sitä mieltä että punktoin sen itse kotona jos näin käy. Eipä ollut mitään ydinfysiikkaa kyseinen toimenpide!

Boris sai eläinlääkäriltä kehuja tyynestä käytöksestään: Boris vain pisti päänsä minun kainalooni piiloon ja nosti kiltisti jalkaa esille pistettäväksi. Reipas pieni eläin!

 

Tässä vielä kuvakevennys siitä mikä on kuuminta hottia toipilaskoirien muodissa juuri nyt: 

Irtohiha ja henkselit

Tikkirivi

 

Poistin tänään aamulla liimasiteen Boriksen jalasta, sillä huomasin että tassu oli aika lailla turvonnut. Kuten kuvasta näkyy, haava on tosi siisti. Nyt suihkutellaan haavaa haalealla vedellä kaksi kertaa päivässä ja estetään koiraa nuolemasta koipea. Tämä päivä on mennyt hyvin, haava ei ole juurikaan kiinnostanut Borista. Kaulurin laitan sille vasta viime hädässä, sillä Boris menee todella surkeaksi ja toimintakyvyttömäksi sen kanssa. Askartelin tänään erilaisia lahjevaihtoehtoja koiven suojaksi, yöksi ainakin täytyy jotain kehitellä.

Sitkee sissi

Jaksan todella ihmetellä Boriksen sissiluonnetta! Kaveri on eilen ollut taas kohtuullisen kokoisessa koipileikkauksessa ja vuorokausi sen jälkeen viuhtoisi menemään entiseen malliin. Joko sillä ei ole kipuja tai sitten se ei näytä niitä. Onhan sillä toki kipulääkityskin, mutta siitä huolimatta olen yllättynyt, miten normaalisti Boris on. Leluja lajitellaan lelukopasta, sohvalle ylös- ja alasmenot vailla könkkäämistä, eikä kävellessä jalkaa edes onnuta. Kurjaa on vain tossun pukeminen leikattuun jalkaan - liimasidettä on määrä pitää haavan suojana 2-3 päivää, eikä paketti saa kastua.

Tänään ollaan käyty kaksi pikkulenkkiä Boriksen tahtiin, nuuskuteltu jokainen pissa ja ruohonkorsi, ja ehkä nyt illan "pidemmällä" nuuhkulenkillä hieman huomasi, että Boris mieluummin meni kävelyvauhtia kuin ravia. Ravatessa se vähän ontuu.

Nukutusainekrapula hälveni kokonaan aamuyöllä klo 03.44, jolloin tultiin hakkaamaan hännällä patteria vasten ja nuolemaan minun naamaani. Huomenta vaan.

 

Ruokinta-asiaan palaan vielä sen verran, että selkäröntgen paljasti sattumalta myös epäilyni nykyisen broilerinlihan epäsopivuudesta Borikselle. Paksusuolessa nimittäin näkyi todella runsaasti pientä sulamatonta luunmurua! Ei ihme että ummettaa ja kakka on murumaista, jos paksusuoli on pullollaan sulamatonta rustoluumassaa. Sain Lempimuonalta tiedon, että broilerinlihanvalmistajan mukaan tuotteen rusto-/luupitoisuus on n. 20 %. Ei kuulosta lukuna suurelta, mutta meille se on selvästi liikaa. Meneepi siis liha vaihtoon, ja jäljellä olevat pari kiloa syötän hyvin varoen pienissä erissä jonkun turvalliseksi havaitun, hyvin sulavan lihan kanssa. Suolitukos tästä vielä puuttuisi.

Laitan Boriksen röntgenkuvat tänne näkyviin kunhan alkuviikolla pääsen toiselle koneelle muuttamaan ne jpg-muotoon.

Meillä on toipilas

 

Borikselta poistettiin tänään murtumajalasta levy. Kai Skutnabb leikkasi Boriksen ja kaikki meni hyvin! Nyt parannellaan tämä päivä nukutusainekrapulaa ja tästä eteenpäin pari viikkoa haavaa, mutta sen kummallisempaa pakkolepotuomiota meille ei tullut. Murtumakohta oli siisti, hyvin luutunut, eikä sen ympärillä enää ollut liikaluumuutoksia toisin kuin oli vielä syyskuussa. Toivottavasti levynpoistoon loppuu kylmänsärky ja kolotus jota jalassa on ollut, ja tämä onnettomuuden ympärille keskittynyt elämänvaihe olisi viimeinkin todella ja lopullisesti ohi. 

Samaan syssyyn Boriksesta otettiin viralliset lonkka- ja kyynärkuvat sekä myös kuvat selästä (rinta- ja lannerangasta). Näitä jännitin oikeastaan paljon enemmän kuin levynpoistoa, sillä Boriksen sukulaisilla on ollut mm. spondyloosimuutoksia selässä. Onneksi jännitys oli tällä kertaa turhaa! Selkä oli puhdas, ja lonkkakuvat lähtevät Kennelliittoon arvioilla A/A ja kyynärät 0/0! Toki tulokset voivat vielä liiton virallisessa arvoinnissa muuttua, mutta minulle pääasia oli se että koiran rangassa ei ole mitään suuria rikkoja ja vikoja, ja että koira tulee mitä todennäköisimmin kestämään sille suunniteltua harrastuskäyttöä oikein hyvin. Boriksen kuvauttamisella ja tutkituttamisella ei ole muuta tarkoitusta kuin antaa tietoa rodun ja tämän nimenomaisen yhdistelmän pentueen terveydestä, sillä häntämutkan takia Boris ei ole jalostuksellisesti varteenotettava kaveri. Ja tietysti tutkiminen tuo minulle itselleni mielenrauhaa, tiedän että käsissäni on ehjä ja rangaltaan terve koira.

Kaiken kaikkiaan huojentunut ja hyvä olo.