Mitä sanoo touhottava rhodepentu joka putoaa ykskaks lampeen?
Plumps!
Tulipa siis testattua, että noin pienenä ei kannata koittaa perässä kaikkia sirkustemppuja joita Venla-kaveri lammenrannalla tekee. Ne ei välttämättä onnistu.
Boris selvisi molskahduksesta säikähdyksellä ja meni sitten kunnon pennun tapaan juoksemaan rallia hiekkaan. Rapaa, jee!
Sirkusta tämä elo muistuttaa välillä muutenkin. Puolisko palasi töihin ja nyt pyöritän aamuksi kutsuttua karusellia itsekseni. Kuvio on suunnilleen tämä: herään koiran vääntelehtimiseen klo 6, yritän ehtiä pihalle Boris kainalossani ennen kuin pissa tulee eteisen lattialle (joskus ehdin, joskus en), tulen takaisin, laitan sille ruuan, livautan kissat portinraosta keittiöön, laitan niille ruuan, odotan että Boris röyhtäisee (miehekäs soundi), yritän taas ehtiä pihalle ennen kuin seuraava pissa / pökäle tulee. Pentu painaa, röyhtäilee ja hikkaa.
Toimitusten jälkeen palaamme petiin (tähän asti kaikki menee yleensä mallikkaasti, Boris malttaa palata untenmaille, paitsi että poikkeus vahvistaa säännön: tänä aamuna uni tuli vasta kun oli ehditty hiippailla vessaan syömään 1 kpl kissankakkapalluraa). Yritän muistaa päästää kissat pois keittiön portin takaa; ellen muista, ne alkavat räpsyttää rautaporttia suunnilleen sillä hetkellä, kun pääni koskettaa tyynyä. Portissa on kyllä kissanluukku, mutta vielä Boris on niin pieni että menee kevyesti siitä läpi. Siispä kissat kulkevat portista silloin kun lakeijat suostuvat oven avaamaan tai silloin, kun osaavat sitä riittävän ärsyttävästi vaatia...
Yleensä nukumme vielä tunnin tai kaksi, kunnes Boris alkaa jälleen vääntelehtiä kun uni loppuu. Minun uneni jatkuisi kyllä vielä, mutta räävin taas jotain vaatekappaleita päälleni ja yritän jälleen ehtiä pihalle koko ajan painavammaksi käyvä penikka kainalossani. Teemme aamukierroksen, maistelemma kaikenmoisia rehuja ja tulemme sisään. Tästä alkaa sirkus.
Kissat on kivoja. Niiden perässä pitää poukkoilla ja haukahdella. Erityisen kivoja ne on kun ne painelee karkuun yläkertaan. Yleensä vaan siinä eteisessä portaiden juurella (jossa on taas portti) muistuu mieleen, että voisinpa pissata. Siis vaikka juuri tultiin ulkoa ja pissattiin ties kuinka monta kertaa. Niin aina tulee lammikko. Ja iso lammikko. Minä sirkustirehtöörinä koitan ensin estää kissaa ärsyttämästä pentua, sitten pentua juoksemasta, sitten pissaa tulemasta. Sitten yritän voidella vähän omaa aamupalaleipääni, kunnes taas kissa härnää, koira innostuu, mennään kovaa, tulee pissaa.
Tätä jatkuu suunnilleen niin kauan, että olen pessyt väh. kolme pissaa ja syönyt siinä välissä n. puoli leipää ja lukenut n. kolmasosan päivän lehdestä. Aikaa nyt luonnollisesti kuluu niin paljon ettei kelloa oikein viitsi tuijottaa. Mutta onneksi joka aamu sirkus vetäytyy aamutauolle, kissat kaikkoavat vinttiin lepäämään ja Boris vänkää itsensä sohvalle. Minä saan syötyä leipäni loppuun ja luettua lehden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti