Pänikkä kävi tänään ensimmäisellä autoretkellään sitten saapumiskeikan. Tosin ennen matkaan pääsyä houkuttelimme kakkaa tulevaksi n. 30 min eikä sitä sitten tullut. Marjapensaan juurella oli jotain kovin maistuvaista, ja Boris osoitti uskomatonta päättäväisyyttä vetäessään uudestaan ja uudestaan puskaa kohti. Kun hihna kiristyi eikä puska lähestynyt toivotulla tavalla, ei auttanut muu kuin laittaa volumet kaakkoon ja aloittaa ulinakuoro, jonka ansiosta naapurit varmaan luulivat meidän rääkkäävän raukkaparkaa.
(Jos Borikselta kysytään, niinhän me tehtiinkin. Hän olisi vain halunnut syödä etanoita eivätkä julmat ihmiset antaneet.)
Ajoimme naapurikuntaan kuulostelemaan liikenteen ääniä eikä Boris ollut moksiskaan niin autossa olosta kuin koulun parkkipaikalla käpöttelystäkään. Osuimme vielä sopivaan moponpäristysaikaan, näimme pari polkupyöräilijää ja yhden koiran kaukaa. Boris oli cool!
sivusta
Kotiinpaluun jälkeen se kakkakin sitten lopulta suostui tulemaan ja uupunut pänikkä pääsi levolle.
Huomenna saadaan seuraava vierailija, joka tuo tullessaan sovitukseen pari takkia. Boriksen on kamalan vilu aina aamu- ja iltapissillä, ja välillä päivisinkin. En haluaisi opettaa sitä siihen, että ulkona on kurjaa ja kylmää (vaikka välillä se onkin karu totuus täällä Suomenmaassa).
Arki alkaa tuntua normaalilta tuon pennun kanssa. Iltaisin sitä tosin pitää aina ihmetellä ja kytätä sängynlaidan takaa, kun se tuhisee ja näkee unia omalla pedillään. On se aika ihana, karvaton kasa, niin kuin puoliskoni sanoi.
Vielä muutama kuva kuluneilta päiviltä:
pleikkarinpeluuta
nätystelyä
pesä kissojen raapimapuun alla
pystykorva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti