Tyttö kylässä!

 

Eikä suinkaan mikä tahansa tyttö, vaan Boriksen sydämen valittu, pieni afrikkalainen prinsessa Polkka! Polkka saapui meille eilen hoitoon ja viipyy vajaan viikon. Pojat olivat varsin mielissään tyttövieraasta ja ihan ensialkuun näyttikin siltä, ettei meillä nuku kukaan koko viikkona. Mutta kun Polkan huoltajat olivat lähteneet ja jäimme vain oman porukan kesken, tohinat tyyntyivät nopeasti ja koirat hakeutuivat lepäämään.

 

 

Igor-parka joutuu tyytymään possulelun seuraan, sillä Polkka otti alusta saakka asenteen "noin rumasta lapsesta en pidä lainkaan". Aikamoisia roturasisteja nämä rhodesialaiset osaavat olla - Boris saa aina ohimennessään käydä töykkäisemässä Polkan korvia ja leikkiinkutsut hyväksytään lähes joka kerta, kun taas Igorin ei tarvitse kuin katsoa vähän väärinpäin niin Polkka murahtaa. Toki ylenmääräiseen pörisemiseen puututaan, mutta syytä on myös Igorin lyhyessä muistissa. Se tunkee aina uudestaan ja uudestaan Polkan iholle, vaikka juuri on saanut häädöt.

 

 

Tilan työt eivät lopu vaikka lauma kasvoikin tilapäisesti. Polkka loi minuun pitkän ja arvostelevan katseen tänään, kun ensin luotiin hiki hatussa lunta toista tuntia, ja sitten, sen sijaan että oltaisiin menty sisään, mentiinkin talliin ja ruvettiin karsinansiivouspuuhiin. Työleiri eikä mikään loma, taitaa Polkka ajatella. Onneksi sentään sää suosi tänään ja afrikkalainen prinsessa saattoi nojailla tallin seinään ja ottaa vähän aurinkoa.

 

Vaanintaa

 

Jarrutus

 

Olen huojentunut siitä, että fabiomaista nylkyttelyä ja takapuolen zoomailua ei ole ollut havaittavissa. Tuli siis todistettua sekin, että tyttöviehätys katoaa alle vuorokaudessa! Kovasti Boris kuitenkin Polkasta tykkää. Olin myös vähän huolissani siitä, miten tyttövieras vaikuttaa meidän poikien väleihin nyt kun Igorkin alkaa jo tajuta narttujen päälle, mutta turhaan huolin. Igor menee tässä porukassa vielä pentukortilla, tai ehkä lähinnä rasittava junnu -kortilla.

 

Prinsessa kiihdyttää

 

Boubou

 

Iksu

Kauanpa siinä kestikin!

Nimittäin Igorin ensimmäisissä tuhotöissä. Pentu on 7 kuukautta ja risat ja vasta nyt on saanut sellaista tuhoa aikaan että verenpaine emännällä vähän kohoaa.

No, onhan se nyt parit aamutossut silpunnut jo ennen tätä, mutta sen olen ohittanut olankohautuksella. Viime viikolla meni sitten minun talvikenkäni ja se alkoi jo jokseenkin harmittaa. Tänään Igor oli askarrellut oman petinsä silpuksi. Tai jos tarkkoja ollaan, se oli tehnyt pedille saman tempun kuin talvikengillenikin: vetänyt vetoketjun irti. Pedissä sitä vetoketjua vaan oli aika monta metriä. Pedistä jäi jäljelle surkean pieni keskiläpyskä. Voi ruma lapsi minkä teit, missäköhän aiot nyt nukkua?

 

Nyt elämme jännittäviä aikoja poikien laumajärjestyksen kanssa. Igor alkaa olla jo uroksenhajuinen, merkkaa toisinaan Boriksen pissojen päälle ja opettelee koivennostoa. Boris on huikean kiinnostunut Igorin jalkovälistä, merkkaa kiihkeästi ja jää maiskuttelemaan Igorin pissoja. Muutaman kerran on myös puolin ja toisin koitettu nylkyttää toista, mutta niihin puutun aina. Hiukan varauksella jätän poikia tässä kohtaa valvomatta kaksistaan, ettei vaan pääse käymään mitään. Minkäänlaisia murinoita ja pärinöitä ei vielä ole ollut, sellaista leikinsekaista kukkoiluelehtimistä kylläkin. Suurimmaksi osaksi pojat ovat kuitenkin ihan kavereita, painivat, leikkivät, juoksevat ja nukkuvat sulassa sovussa ja syövätkin vierekkäin. Luut ja aktivointilelut nautitaan eri tiloissa ihan ruokarauhan vuoksi, muuten menee hotkimiseksi.

Igor 7 kk

Igorilla napsahti tänään 7 kk ikää täyteen. Painoa oli 35,7 kg - punnitsin vielä sylissä mutta aika työlästä alkaa olla!

Viime viikko vierähti kireissä pakkaslukemissa. Boris kääntyi aamulla ovelta ympäri ja kieltäytyi pukeutumasta haalariin. Se sai sitten käydä vain pikapissalla ja jäädä petiin nukkumaan, kun me muut mentiin ruokkimaan hevosia. Päivisin Boris kyllä juoksi pihassa ja kävi pienillä lenkeillä hyvin puettuna. Kylmyys ei häiritse sitä kunhan se pääsee vauhtiin, mutta toisinaan se on aika diesel käynnistymään.

Igorille sen sijaan ei kukaan muistanut kertoa että on kylmä...

Tänään kävin treeneissä molempien koirien kanssa. Paikalle oli saapunut meidän lisäksi vain yksi koirakko, joten treenattiin nopsasti ja tehokkaasti! Boris teki pari eteenmenoa herättelyksi ja kontaktiharjoituksia naksuttimen avulla. Vähän oli vetelä meno ja hajut kiinnosti kovasti, mutta katsekontakti löytyi ok siihen nähden, että ollaan harjoiteltu hyvin vähän ja vain keittiössä. Lopuksi tehtiin yksi luoksetulo ja se oli nopea ja iloinen. Boris on aina kovin innoissaan kotona kun alan pilkkoa nameja ja pakata treenireppua, kunpa sen saman riemun saisi siirrettyä itse treeneihin!

Igor opettelee pikkuhiljaa lelupalkkausta. Käytän kuitenkin myös namuja koko ajan rinnalla, koen hyödylliseksi että koiran voi palkata molemmin tavoin. Tähän asti ainakin Igorille on kelvannut kaikki! Igor teki sivulletuloja, yritetään päästä käsiavusta vähitellen eroon, mutta Iksun ongelma on asennon arpominen eli kuuntelemattomuus! Lisäksi tehtiin pieniä seuraamispätkiä, lähdöt perusasennosta tai suoraan liikkeestä, nämä hyvät ja käsiapua pystyy jo jättämään pois. Igor sai myös ottaa pari luoksetuloa ja nyt siten, että jätin sen istumaan ja kävelin lyhyen matkan päähän kutsumaan luo. Treenikaveri sai varuiksi pidellä Igorin metrinmittaisesta liinanpätkästä kiinni, mutta Iksu ei tainnut huomata lainkaan että joku oli jarruna, niin hyvin se jäi paikoilleen. Ihme tyyppi, ei sitä ole sille mitenkään opetettu! Lopuksi tehtiin vielä yksi paikalleenjättö siten, että en kutsunutkaan luo vaan palasin takaisin palkkaamaan. Tässä Igor yritti lähteä luokse heti kun olin kääntynyt, mutta palautti pyllyn heti maahan kun hihna tuntui. Sitten vielä leikittiin leluilla, ja siinä treenit sitten olivatkin.

Tekemisentarve alkaa näkyä Igorissa. Se tuntuu kaipaavan joka päivä jotain pientä aivojumppaa jotta se nukkuu illan tyytyväisenä. Jos aivoaktivointia ei ole tehty, se on vähän levoton ja kiertää ja kantaa lelujaan ja tarjoaa niitä kyllästymiseen asti leikitettäväksi. Treenihetken ei tarvitse olla montaa minuuttia kun Igor on jo tyytyväinen. Boriksen kanssa olen tehnyt myös jotain pikkujuttuja, lähinnä hakenut sitä että Boris olisi aktiivinen ja hyvällä mielellä. Tällä hetkellä Boriksen ohjelmistossa ovat peruuttaminen, itsensä ympäri pyörähtäminen molempiin suuntiin sekä esineen, esim. tuolin kiertäminen.