Noutoa

Torstain treenit oli pakkasen takia peruttu, joten olen yrittänyt aktivoida Borista sisätiloissa.

Tänään harjoiteltiin vähän kaukokäskyjen asennonvaihtoja, tosin ihan lähietäisyydeltä. Maasta istumaan nousemisessa pylly tahtoo vähän seilata, mutta muuten Boris tekee täsmällisesti. Tosin nakinhimo vie välillä voiton ja koira vaan arpoo asentoja kuin paraskin lottokone.

Noutoa ollaan nyt treenattu puisella kapulalla. Työn alla on pitäminen ja/tai luovuttaminen siten, että saan koskea kapulaan ilman että koira mälvää, heittelee päätään tai sylkee kapulan ulos. Haetaan siis sitä, että irroittaminen tapahtuu vasta käskystä, vaikka pitäisinkin kapulan päistä jo kiinni.

Boris teki ihan hirmu hyvät sarjat tänään! Ilahduin tästä ja pyysin Johannesta kuvaamaan videolle. No kuinkas sitten kävikään... Veto loppui. Pitäminen ihan ok, mutta pari lyhyen matkan noutoa / nostoa, ihan metsään! Boris ei tuntunut muistavan käskyä "hakee" lainkaan, tarjosi vähän mitä sattuu, ja minä sitten jupisin että paa se viedo poikki, ei tästä tuu mitään.

Mutta koska on aina kiva nöyryyttää itseään, latasin videon kuitenkin näytille, kas tässä!

Syy koiran keskittymisen herpaantumiseen olen minä itse. Videokamera on niin pelottava että väkisinkin jäykistyy! Ja koira on ihan pihalla, että miksi ohjaaja jäykistelee ja käskyttää kummallisella äänenpainolla. Ja toisekseen, ei koskaan saisi olla ahne ja ottaa vielä yhtä sarjaa, jos se edellinen meni superhyvin.

Kyllä minä vielä joskus opin...

Talvi tuli

Talvi tuli ja afrikkalainen alkoi palella.

Kai tuollaista pohjavillatontakin koiraa voisi hiukan karaista kylmään, mutta minä en raaski. Boris lenkkeilee ja pääasiassa muuten myös pikapissaa omassa pihassaan vaatetettuna. Jos sitä ei pue, se on surkea, viluinen ja väpisevä, eikä minun luontoni anna periksi palelluttaa ja kiusata toista kylmällä.

Tältä näytettiin tänään, melkein -15°C ja vielä viimaa jäljellä.

Haalari ja myssy

 

Boris pitää myssyään yllättävän hyvin! Jokin kuminauhaviritelmä siihen täytyy vielä tehdä, ettei se valu silmille tai taakse, kun koira ravistelee. Ihmisten tuijotuksesta päätellen pipo koiralla ei ole mikään tavanomainen näky näillä kulmilla, mutta saavat minun puolestani tuijottaa. Tunnin pakkaslenkin jälkeen koiran korvat aivan lämpöiset! Jos tuolla pölhöllä pipolla voin välttää sen että koiran korvalehdenpäät halkeavat, niin käytän sitä tuijotuksenkin uhalla kun pakkaslukemat painuvat viiteentoista tai alle.

Neuloin Borikselle säärystimen murtuneelle jalalle. Haalarin kanssa sitä ei luonnollisesti tarvitse pitää, mutta manttelin kanssa ajattelin käyttää. Luulen, että heti nahan olla oleva metallilevy kerää kylmää ja varmaan särkeekin, joten lisälämmikkeestä saattaa olla hyötyä. Ollaan kyllä suunniteltu, että poistatettaisiin levy jalasta vielä nyt talvikaudella, että sitten kevään koittaessa oltaisiin sairaslomat lusittu ja hyvässä iskussa tokotreenien ja muiden aktiviteettien suhteen.

 

Isäntä datailee, Boris keskittyy näyttämään... nyrjähtäneeltä?

 

Vaikeasti joutuu kissapolo juomaan! Ihan Pentikin kulhosta ja koiranruokatelineen hyllyltä kurkotellen

Lisää nappeja

Tänään oli kontrollikäynti Boriksen tassutulehduksen osalta, ja bakteerejahan sieltä vielä löytyi. Saimme toisen kolmen viikon satsin antibiootteja. Jipii. Mutta vakuutuksen ansiosta käynti oli varsin edukas, omaa maksettavaa jäi 15 euroa ja jokunen ropo päälle.

Osasin kyllä odottaa tätä, eläinlääkäri sanoi jo ensimmäisellä käyntikerralla että kuurit tämänkaltaisiin vaivoihin ovat yleensä pitkiä. Onneksi antibiootit eivät ole laukaisseet hiivaa korviin tai muuallekaan, ja pillerien antamisessakin on jo jonkinlainen rutiini. Ei Boris niitä vieläkään vapaaehtoisesti ota, mutta tyytyy kohtaloonsa.

 

Arki on ollut tasaista, ei olla tehty juuri mitään merkittävää. Vapaana pinkomista on harmittavan vähän, kun en uskalla enää laskea irti missään missä on riski rusakoihin ja liikenteen sekaan joutumiseen. Päivät on niin lyhyitä ja viikonloppuja niin vähän, että väkisinkin arjen oleminen on vaan sitä remmilenkkien talsimista. Jossain lähiseudulla on juoksunarttuja, sillä Boris on aika poissa tolaltaan. Järjen valo syttyy sen päässä vasta kun se hukkaa ihanat tytönhajut.

 

Kissamaista

Kollipojan tähtihetki

 

Meillä ei kissat hypi... Olkoon.

 

Miten se AINA tietää että kävin kissanvessassa?

Boris 1,5 v.!

Boris täytti tänään puolitoista vuotta. Yritin saada päivänsankarista muutaman still-kuvan.

 

 

Kuvista sen parhaiten huomaa: pennun piirteet alkaa pikkuhiljaa hävitä ja tilalle tulee "miehekkyyttä", aikuisen uroksen näköä.

 

 

Jonkinlainen eturintakin sille on tullut!

 

Mutta luonteeltaan se on samanlainen kuikula kuin ennenkin...

Operaatio kintut kuntoon

Jos ei nyt tassut parane, niin ei sitten millään.

 

Oltiin edellispäivänä ihotautispesialistilla Boriksen tassuvaivojen kanssa. Diagnoosi: bakteeritulehdus, joka on edennyt syvälle kudoksiin. Syy tulehdukseen voi olla lähes mikä vain allergiasta mekaaniseen rasitukseen. Yhtenä vaihtoehtona eläinlääkäri väläytteli lyhyt- ja tikkukarvaisen koiran varpaanvälikarvoja, jotka saattavat puhkaista karvatupen ns. altapäin, jolloin bakteerit pääsevät syviin ihokerroksiin. Tikkuinen karva yhdistettynä hurjaan ponnistusvoimaan - ei ihme, jos iho rikkoutuu. Lääkäri lisäksi sanoi, että tämänkaltaiset rakkulaiset tassuvaivat ovat yleensä järjestäin etujaloissa, jos kyse on esim. allergiasta. Boriksellahan ongelmia on melkein pelkästään takajaloissa, joissa suurin voima piilee.

Ihosta otettiin näytteet ja näytteet tutkittiin. Yllätyksekseni tassuissa ei ollut hiivaa! Näyte lähti vielä viljelyyn bakteerityypin määrittämiseksi, ja tänään sain eläinlääkäriasemalta puhelinsoiton, että tulehduksen aiheuttava bakteeri on löydetty, ja siihen tepsivä täsmäantibiootti päätetty.

Kuuri on pitkä, 3 viikkoa, ja ennen kuurin loppua menemme kontrolliin, jolloin otetaan uudet näytteet ja uusi viljely. Usein tassutulehdus näyttää oireettomalta ab-kuurin jälkeen, mutta viljely saattaa paljastaa, että bakteeri jyllää siellä yhä. Tämän vuoksi eläinlääkäri tuomitsi jyrkästi sattumanvaraisesti määrättävät antibiootit ja liian lyhyet kuurit. Vaiva ei koskaan parane kokonaan vaan roihahtaa aina uudestaan.

Lisäksi saimme Malaseb-shampoota tassujen ulkoiseen pesuun, mutta kuulemma tähän asti käyttämäni mäntysuopa on myös oikein oiva pesuaine tulehtuneelle iholle. En huomannut kysyä, mihin mäntysuovan vaikutus perustuu, mutta tämä kotihoito sai siis oikein spesialistin siunauksen! Paukuttelin henkseleitäni, kun lääkäri kehui Boriksen olemusta, lihaksia ja karvaa, "mahtavassa kunnossa". Tämä ell. tuntui myös pitävän positiivisena asiana sitä, että koira on raakaruualla. Olen kuullut monia päinvastaisia mielipiteitä!

Nyt sitten alkaa koiran huijaaminen, jotta saan se syömään nuo antibiootit... Vinkkiviitoset otetaan ilolla vastaan. Boris erottelee tabut ruuasta ja stressaa kurkkuun tunkemisesta.

 

Pikkuvampyyri?

 

Eilen oltiin tokovalmennuksessa Piitun kanssa. Ei tehty nihkeilyjuttuja lainkaan, vaan vauhdikkaita luoksetuloja ja leikkimistä. Pari kertaa veivattiin käännöksiä, mutta ei perusasennosta seuruuttaen, vaan ikään kuin lennosta. Edelleen suurin ongelma on omistaja, joka ei osaa kävellä eikä erota oikeaa vasemmasta. Treeneistä tarkemmin sivupalkin "treenipäiväkirja" -linkistä!

 

PS. Kuittaako kasvistäti jos käy täältä lukemassa tassukuulumisia, muutoin häiriköidään puhelinsoitolla sinnepäin!

Vahti

Viime yönä Boris herätti kahden aikaan murisemalla ja haukkumalla ikkunassa.

En ensin käsittänyt, mikä pitää sellaista ääntä. Boris on arjessa erilaisia naukuääniä lukuunottamatta lähes mykkä, olen kuullut sen haukkuvan koko puolitoistavuotisen elämänsä aikana ehkä kahdesti. Nyt kyllä meinasi hiukan puntti tutista, kun riivin jotain vaatetta päälleni ja nousin katsomaan, mikä on hätänä.

No, eipä siellä sitten mitään näkynyt, kun sälekaihtimen raosta varovasti kyttäilin naapurustoa. Oli kyllä ihan tähtikirkas yö ja kuutamo, varjot olivat tosi selkeitä, joten olisiko siellä sitten jokin heilunut ja liikahdellut epämääräisesti. Luulen kyllä, että jotain ääniäkin on pitänyt kuulua, sillä Boris nukkuu yönsä hyvinkin sikeästi eikä sälekaihtimet ole kokonaan auki yöllä, joten mikään ohimenevä vilahdus olisi tuskin laukaissut tuollaista, hieman liioitellulta tuntunutta reaktiota. Boris nimittäin murisi oikein uskottavaa, syvää kurkkumurinaa, ja kävi kyllä useampaan kertaan makuuhuoneessa herättelemässä, ennen kuin sain itseni edes puoliksi tilanteen tasalle.

Aikamme siinä sitten tuijoteltiin ikkunasta rinnakkain, kiitin ja kehuin hillitysti Borista ilmoituksesta ja palasin lopulta nukkumaan. Loppuyö meni rauhallisesti.

Olin huojentunut, ettei pihalla ollut mitään mikä olisi vaatinut toimenpiteitä, mutta toisaalta on myös mukava tietää, että Boriksessakin on tarpeen vaatiessa vahtipotentiaalia. Ehkä se pikkuhiljaa kypsyy kohti aikuisuutta ja vahtiviettikin herää - tähän asti se ei ole osoittanut minkään valtakunnan tarvetta ilmoittaa mistään, saati suojella itseään, meitä tai meidän omaisuutta. Välillä olen jopa toivonut, etten olisi ottanut niin vakavasti "varoituksia" rhodesiankoiran vahtivietistä ja kasvattanut Borista siten, ettei sille anneta syytä minkään valtakunnan vahtimiseen. Meillä tulee omakin väki kotiin ilman seremonioita tai koiran yllyttämistä kyselemällä kukas sieltä nyt tulee. Boris ei ole myöskään koskaan reagoinut siihen, jos joku vieras koputtaa oveen, tai kun postiauto pysähtyy ihan ikkunan alle, tai roskakuski kulkee pihamaalla. Ovikellosta en osaa sanoa, sellaista meillä ei voi olla kun siitä saa toinen kissa paskahalvauksen...