Treenaamassa pentuporukassa

Tänään treenattiin Igorin kasvattajan johdolla Hyvinkäällä Sveitsin koirakentällä. Ohjelmassa oli kaksi lyhyttä tottispätkää joka pennulle, halukkaille jälki sekä lopuksi toki pentupainia.

Igorin kanssa tein meidän tottisvuorolla perusasentoja, muutaman askeleen seuraamista, luoksetuloa ja maahanmenoa. Igor oli mainio ja itseenikin olin aika tyytyväinen. Päätin jo ajomatkalla että tänään en jännitä enkä anna yleisön häiritä, vaan rakennan mielessäni meidän ympärille "keittiökuplan" ja teen niin kuin teen kotonakin. No, tuskin se koskaan ihan samanlaista on, mutta nyt oli mukavan rento fiilis, ehdin itsekin tajuta, mitä teen ja ehkä jopa myös miksi.

Palautteemme keskittyi vapauttamisen ja palkkaamisen suuntaan, ja sitä makustelinkin pitkään ja hartaasti. Olen huomaamattani (vanhasta tottumuksesta?) vapauttanut astumalla itse taaksepäin ja tarjonnut sitten palkan eteeni pyörähtävälle koiralle oikeasta kädestä. Tämä johtaa siihen että Igor hakee aika paljon minun eteeni myös silloin kun ei pitäisi, ja tsekkailee oikean käden säännöllisesti palkan toivossa. Boriksen kanssahan olen palkannut aina koko seuraamisetkin oikealta, eikä se ole lähtenyt edistämään, painamaan tai poikittamaankaan. Mutta nyt kun teen koiran kanssa jolla saattaa olla viettiä ja virtaa jonkin verran enemmän kuin Boriksella, saatan pian olla vaikeuksissa edistävän ja poikittavan koiran kanssa.

Toisella kierroksella opettelinkin sitten palkkaamaan vain vasemmasta kädestä, ja vapauttamaan vähän uudella tavalla. Edelleen vapautus on taaksepäin, mutta nyt pyöräytän koiran vasemman kautta ympäri. Tuntui toimivan, ja Igor alkoi luopua hyvin nopeasti siitä eteenpäin valumisesta ja oikean käden vaanimisesta. Tämä hyvä ja näillä mennään!

Tykkäsin Igorin mielentilasta - se oli vastaanottavainen ja kuulolla, ei karannut moikkaamaan yleisöä vaikka oli irti, luki hyvin minun energiaani ja teki pontevasti parhaansa. Pieni pätevä paskis!

Tottiksen jälkeen tallattiin lyhyet jäljet. Sain taas tosi tarpeellisia vinkkejä: liina löysälle kun pentu syö. Ja kas, kun ohjaaja lakkasi vetämästä, myös pentu lakkasi vetämästä. Vauhdillahan Igor etenee, mutta meni melko lailla joka askeleen. Ja jos se harppaa askeleen yli, siitä voi ja saa vähän huomauttaa. Namuja saa vähentää niin että niitä on vain yksi yhdessä jalanjäljessä. Myös tyhjät askeleet Igor eteni hyvin, mutkissakaan ei ongelmia. Myyränkolojen kohdalla se teki pienen silmukan ja palasi sitten taas jäljelle.

Lopuksi vielä pentuset vapaaksi juoksemaan rinkiä ja painimaan. Igor näytti parasta osaamistaan ja roikkui muiden niskanahassa murisemassa ja nylkyttämässä. Kiva kaveri. Leikki se välillä ihan nätistikin, mutta väsymys alkoi painaa ja silloin pikkuperkele ottaa vallan.

Boris oli tällä kertaa mukana vain autossa, mutta sai sitten kotiin päästyä tehdä pari tokotemppua ja syödä Igorilta jääneet nappulat ja lihapullat. Nyt on kotona melko levollista porukkaa!

Rokotusreissu 2

Tänään Igor kävi hakemassa tehosterokotteen sekä rabiesrokotteen. Evira suosittelee että rabies annettaisiin eri kerralla kuin 4-rokotteen tehoste, mutta olen tähän asti halunnut molemmille ne samaan aikaan. Nykyään kunnaneläinlääkärilläkin pelkkä käyntimaksu on yli 20 euroa, ja kun varsinaista terveydellistä haittaa rokotteiden samanaikaisesta antamisesta ei ole, säästän tässä mieluusti.

Omistaja vaan suhasi lahopäänä menemään ja muisti vasta parkkipaikalla, että olisi kai se rokotuskorttikin ollut kiva olla mukana. Igor sai silti piikkinsä ja huomenna ajelen hakemaan tarrat ja leiman rokotuskorttiin, eihän meiltä olekaan matkaa kuin "vain" 20 km.

Eläinlääkärin vaa'alla Igor painoi 20,3 kg (ikää 16 viikkoa). Nyt sillä tuntuisi olevan hiukan seesteisempi vaihe tuossa sen kasvussa, pysytään alle kilon viikkovauhdissa. Kaikki maitohampaat on vielä tukevasti suussa, niitä koitettiin eläinlääkärissä tarkastella mutta aika vänkyilyksi se meni. Muuten Igor oli oma hilpeä itsensä, häntä heilutti koiraa ja ilo oli ylimmillään.

Viikonloppuna treenataan kasvattajan ja pentuesisarusten kanssa Hyvinkäällä. Kiva nähdä muita pentusia, ja kiva päästä vähän silmän alle harjoittelemaan! Igor on huikean innokas pieni tottistelija, ja minä olen vahingosta viisastuneena ruvennut treenaamaan sen kanssa nahkahanskat käsissä. Se on nimittäin ahne, eikä mitenkään pienesti ja sievästi, vaan todella sikapossuahne. Siinä ei aina ole ihan selvää että mikä on namunen ja mikä sormi.

 

Boris teki tiistain tokotreeneissä 3 minuutin paikallamakuun muiden kanssa rivissä, minä oli täydessä alokasluokan matkassa ja kävin vain yhden kerran palkkaamassa. Ehkä kohta voisin jopa sanoa, että Boris osaa paikallamakuun. Pienestä voikin olla ylpeä!

Metsälenkillä

Tänään aurinkoisen syyspäivän kunniaksi ajettiin anoppilaan metsälenkkeilemään. Bella lähti mukaan ja teeskenteli varsin uskottavasti, ettei Igoria ole sille olemassa. Pentu keskittyikin lähinnä kaahaamaan edestakaisin ja nuuskuttelemaan omiaan. Ei se muutenkaan ole läheskään samanlainen ärsyttävä naamalle hyppijä kuin Boris oli aikanaan.

Bella-mummo

 

Suppilovahveroita oli niin että niihin melkein kompastui! Omassa pakastimessa on sieniä jo ihan riittävästi, mutta en vaan voinut kävellä kaikkien hyvien keskittymien ohi, joten keräsin sitten pari kakkapussillista anoppilaan jätettäväksi. Bella toimi laaduntarkkailijana ja Boris ja Igor silppureina ja tuholaisina.

Igorin korvat hakevat paikkaansa. Useimmiten ne ovat päässä miten sattuu, nurjasti ja nurinpäin, mutta välillä kun ne ovat olevinaan rennosti, ne näyttävät tältä: 

 

Oikea on taitoksella ja vasen lurpallaan. Mahtaako siitä tulla korvapuoli vai lähteekö tuo vasenkin vielä taittumaan?

 

Koko jengi

 

Kotimatkalla poikkesin eläinkauppaan ostamaan kissoille uuden vessan ja hiekkaa. Myyjä tuli kantoavuksi ja ilahtui suunnattomasti kun näki että minulla on beauceronin pentu takapaksissa. Otin Igorin ulos ihailtavaksi ja juteltiin pitkät pätkät beusseista. Myyjällä oli pentukuumetta ja beussi oli rotuvalinnassa vahvoilla. Igor sai runsaasti kehuja niin ulkoisesta habituksestaan kuin avoimesta ja rohkeasta luonteestaan. Röyhistelin hiukan rintaani, sillä Igor on kyllä kaikkien kehujen arvoinen. Mitään "elämän perusasioita" ei ole sille tarvinnut opettamalla opettaa - vieraat ihmiset on kaikki kivoja eikä ketään arastella, kaupungin häly ja möly on ihan ok vaikka kotona eletään hyvinkin hiljaisessa ympäristössä, ja kaikkialle minne minäkin menen, voi tulla reippaasti mukana, riippumatta siitä, millainen alusta on käpälien alla. Tykkään!

Matkapahoinvointia Igorilla tosin hiukan on. Pari viikkoa meni tässä välissä ilman yhtään oksennusta, tänään oli taas purjottu monta läjää sekä meno- että tulomatkalla.

Muunsin pienen Fordini koira-autoksi kaatamalla takapenkit kokonaan pois ja siirtämällä koiraverkon heti etupenkkien taakse. Nyt sopii sikaosastolle molemmat! Koiraverkko tosin on joku Bilteman halpamalli, ei kovin kaunis eikä taatusti kolariturvallinen viritys, mutta saa nyt luvan ajaa asiansa siihen saakka että päätän, vaihdanko autoa ja jos vaihdan, niin mihin. Kovin kalliita mittatilaushäkkejä ei huvita lähteä tilaamaan jos päädyn kuitenkin myymään nykyisen menopelin pois ja ostamaan esim. pakettiauton.

 

Boris pöyhkeänä

Boriksen tassut voivat vaihteeksi ihan ok. Malaseb-pesukuuri (ja oikeasti tarpeeksi pitkä shampoon vaikutusaika!) tehosi ja nyt tassut ovat taas rauhoittuneet. Pari yötä on menty ilman tossuja eikä Boris ole nuollut jalkojaan. Hyvä näin. Ruokapuolella olen aloittanut taas reilun rasvatankkauksen ja lisännyt ruokavalioon Molkosanin, joka on maitohappobakteereja sisältävä maitoheravalmiste. Molkosanilla voi kuulemma myös pestä/pyyhkiä hiivaisia korvia ja tassuja, eli tuotteen pitäisi olla hyvää sekä ulkoisesti että sisäisesti.

Saas nähdä, miten tuleva talvi meillä sujuu noiden Boriksen tassusten kanssa. Kieltämättä jännittää aika lailla.

Melkein 15 viikkoa

Huominen menee reissussa joten Igorin 15-viikkoispäivitys tulee nyt päivän etuajassa.

Pentu on kasvattanut huimasti pituutta jalkoihinsa, mutta painonnousu tällä viikolla on ollut hiukan hillitympää, vain puoli kiloa lisäystä eli paino 15-viikkoisena 19,4 kg.

Poikaset aamulenkillä

 

Korvaeläin

 

Igor on viikon aikana puuhastellut monenmoista pientä. Olen naksuttimella opettanut sille noudon alkeita, mutta menestys ei ole ollut kovin kummoinen. Pentu tarjoaa hirmu hanakasti vain tassuilla kuopimista, ja jos se ei kelpaa, niin mitään muuta vaihdetta ei tahdo löytyä. Kapulana meillä on ollut Boriksen muovinen ja painava kapula, mutta totesin että ehkä vika on välineessä, koska kaikkea muuta Igor ottaa mielellään suuhunsa (myös kaikkea kiellettyä...) Treenit jatkuvat puukepin kanssa tästä eteenpäin, toivon että sillä saadaan edistymistä aikaan!

Tottisjuttuja tehdään pikkuisen joka päivä ja Igor on aika pätevä poika. Myös paikallamakuun alkeet on aloitettu. Eilen käytiin myös citykävelyllä molempien poikien kanssa, ja tuli todettua että sitä tarvis vissiin tehdä vähän useammin. Ei sillä, Igor ei ollut millänsäkään mistään kaupungin meluista, mutta ihmisten ohittamista täytyy työstää koska Igor tahtoisi vaan moikata kaikkia. Samoin hihanassa käveleminen oli hetkittäin aika... haastavaa. Mutta fiksu tuo on, oppii nopeasti, mutta intoa on vaan enemmän kuin kärsivällisyyttä. Namuilla ja vedosta pysähtymisellä päästiin aika kivaan remmikäytökseen, samoin lyhtypylväiden kiertämisessä tuli edistystä.

 

 

 

 

Mutta onhan tuo omilla mailla vapaana liikuttaminen huomattavasti tehokkaampaa ja helpompaa kuin hihnassa käveleminen! Ei se siltikään poista hihnalenkkien tärkeyttä, nyt täytyy todella terästäytyä ja viedä noita remmilenkille useammin. Borikselle ainakin tuntuu olevan tärkeää päästä vanhoille kotikulmille lukemaan hajuposteja!

... fiksu ja filmaattinen...

 

Kiipeilyharjoituksia

Takaisin lähtöruutuun

Tarkkaavaisimmat ovat huomanneet, että blogissa ei ole pitkään aikaan ollut Boriksen terveyspäivityksiä. Varsin mainio asia, sillä lähestulkoon koko kesä ollaan menty ihan niin kuin normaalin koiran kuuluukin eikä mitään päiviteltävää ole ollut sillä rintamalla. No, nyt sitten taas on.

Ne tassut. Takatassut. Tai oikeastaan Se Tassu, vasen takatassu. Tekisi mieli itkeä ja kiroilla, kun en vain voi käsittää, mikä tuota koiraa vaivaa. Koko kesän se on mennyt ja huininut niin kuin ei mitään, ilman pesuja ja tossutuksia ja kyttäämistä, viikkoja ellei kuukausia meni niin, etten edes kurkistanut sen anturaväleihin. Enkä herännyt öisin nuolemiseen eikä pedeissä ja sohvissa ollut märkiä laikkuja varpaiden imeskelystä. Nyt on. Tänään aloitin taas Malasebilla pesemisen, istuttiin Boriksen kanssa kylppärin lattialla shampoon vaikutusaikaa, Boris nakersi possunkorvaa ja minulla oli "hyvää aikaa" miettiä, mikä taas mättää.

Molemmat takatassut ovat vähän epänormaalin näköisiä, mutta vasen on selvästi huonompi. Se on ollut huonompi koko ajan, kesälläkin, vaikka ihossa itsessään ei mitään erityistä ole näkynyt. Karvat ovat olleet syljen värjäämät ja iho jotenkin hiukan outo, mutta ei hoitoa vaativa eikä Borista kiusaava, joten olen antanut olla. Nyt ykskaks anturavälit ovat märkäiset, haavaiset ja punaiset, paperilla kuivaamisesta huolimatta koko ajan kosteat, ja tassuun kertyy omitusita mustaa ruvenkaltaista töhkää joka ei irtoa pesemällä eikä hinkkaamalla. Tänään ajelin koneella karvat anturapuolelta kokonaan pois, molemmista takajaloista. En tiedä onko siitä enemmän hyötyä vai haittaa, mutta kokeillaan nyt sitäkin.

Ja taas mietin syitä ja yhteyksiä, mikä johtuu mistäkin, mikä on syy ja mikä seuraus. Stressi? Tuskin, sillä kesän aikana olemme muuttaneet, remontoineet ja meille on tullut pentu, eikä ongelmia. Ruoka-aineallergioista olen teoriana luopunut lähes kokonaan, Boris on syönyt kirjavasti kaikenlaista ja typistetymmin vain muutamaa tiettyä, ja oireilut menevät ihan omassa syklissään, oli kupissa mitä vain. Siitepölyt? Ajanjakso ei täsmää. Nyt vaaka kallistuu siihen, että syynä on kelien muuttuminen, syksy ja kosteus. En tosin tiedä, miksi kesän sadejaksot eivät aiheuta oireita? Mutta viime syys ja talvi ja kevätkin olivat aikamoista tassunhoitorumbaa, kun taas kesäksi oireet lakkasivat, hoidosta johtuen tai siitä huolimatta. Nyt näköjään mennään taas. Atopia oireilee ymmärtääkseni ihmisilläkin näin?

Yksi vaihtoehto, jota tänään puntaroin, oli lihaskipu. Voisiko takatassujen nuoleminen olla oire kivusta? Voisiko lihaskipu johtua kylmästä ja jännityksestä? Borista kyllä takitetaan jo, että sinällään minun on vaikea uskoa sen palelevan niin paljon, että sillä löisi selkä jumiin. Mutta ehkä tämäkin vaihtoehto on mietittävä. Tassunpohjien nuoleminen on hyvin raivoisaa, sitä tapahtuu pääasiassa yöaikaan, ja Boris menee lähinnä transsiin nuollessaan jalkojaan. Voisiko olla, että nuoleminen onkin syy ihon rikkoontumiselle, eikä suinkaan ihon kutinasta johtuva seuraus? Lihaksiston kuntoa voisi käydä hierojalla selvityttämässä, hieronnasta on tuskin mitään haittaa vaikka kaikki olisikin kunnossa.

Vähän on matala mieli taas. Hyvän kesän jälkeen olin toiveikas, että Boriksen oireilut olisi viimein oireiltu, mutta olin väärässä. Aion nyt viikon verran jatkaa omatoimista paikallishoitamista Malaseb-pesuilla ja muilla laajan koiralääkekaappini tropeilla, mutta ellei tassujen tilanne tästä kohene, on taas suunnattava lääkäriin. Johan siitä taitaa olla puoli vuotta kun Boris on viimeksi käynyt!

 

Pennunkutaleesta vielä sana tai kaksi: Igorille tuli eilen täyteen 14 viikkoa ja painoa oli 18,9 kg. Solakka poika, näyttää kasvavan varsin suoraan vaikka tahti onkin hirmuinen. Minkäs teet, tuo ei nyt vaan pysy missään kilo/viikko -kasvuvauhdissa. Virtaa siinä on kuin pienessä kylässä, pöllöilyenergiaa ihan yhtä paljon kuin helposti kanavoitavaa tekemisen tarmoakin. Oma flunssani on ikävästi rajoittanut pennun kanssa treenaamista, mutta eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu. Naksuttimeen olen Igorinkin ehdollistanut, ja ollaan opeteltu hurjan tärkeitä temppuja kuten etutassujen nostamista korokkeelle sekä tassujen laittamista kulhoon. Olen tosin luopunut toivosta aikaansaada koiraa, joka siivosti ja nätisti järjestäisi tassunsa ja koipensa kulhoon ja odottaisi siinä naksautusta ja palkkaa - minun osani on saada näitä remupettereitä jotka paiskovat, kolistavat ja heittelevät kulhoa ja kuppia ja runnovat itsensä hirveällä rytinällä vähän sinnepäin -asentoihin, ja rohmaisevat sitten namun suuhun niin että kuola lentää. Ehkä olisi pitänyt hankkia vaikka sheltti näihin pikkunätteihin temppuihin...

Syysaamu

 

Kaunis, kaunis syysaamu! Kirpeä ja sumuinen. Kierrettiin koirien kanssa laidunlenkki, jotta saisin niistä vähän virtoja pois kun iltapäiväksi oli luvassa vieraita talon täydeltä. Oli niin kaunista ja hiljaista, juuri sellaista kuin pitää. Minä en ole kesäihminen, minun mielenlaadulleni sopii parhaiten kevät ja syksy, nämä lyhyet välikaudet, siirtymäajat.

 

 

Pojat kirmailivat laiskahkosti ympäriinsä. Borista vähän harmittaa, kun Igorista ei ole vielä juoksuhepuliseuraksi. Sitten se vetää yksinään perä maata viistäen lyhyen rallin ja tyytyy sen jälkeen jolkottelemaan ja haistelemaan.

 

Pahaa-aavistamaton laukkailija

 

Boris melkein 2,5 v.

 

Pentuni on raivohullu

 

Tällaista kuvaa yritin...

 

... mutta tällaisen sain

 

Iksu 13 vko vakavana

 

The pack and the leader

Igor 13 viikkoa

Kolmetoistaviikkoinen Igor on viime aikoina kasvattanut paljon jalkoja ja vähän karvaa ja jonkun verran myös päätä ja nenää. Korvat seilaavat ropellien lailla lappukorvista joka suuntaan sojottaviksi ruusukorviksi ja kaiken maailman muunnoksiksi tältä väliltä. Sopivassa vastatuulessa myös pystykorva-look onnistuu. Saas nähdä mihin asettuvat, omaa silmää miellyttäisi eniten sellainen melkoisen keveä malli, eikä aina tartte niin symmetrinenkään olla. Näyttelytähteä ei siis haettu...

Kolmetoistaviikkoinen Igor painaa 16,6 kg. Enpä juuri enää huvin vuoksi tuota nostele!

Kolmetoistaviikkoinen Igor on oppinut kiipeämään itse sohvalle, ja oppinut myös esittämään ettei osaa, jotta joku vähän pukkaisi pyllystä apua. Aika usein pukkaakin, koska tuon ikäinen beauceronpoika osaa näyttää syötävän sievää naamaa halutessaan jotain.

Eilen Igor söi iltapalaksi puutarhasta pikkulinnun. Ei tosin napannut sitä itse vaan taisi varastaa kissalta. Kivasti se toi sitä minulle useammassa erässä kun kutsuin, mutta ei oikein ollut yhteistyöhaluinen kun koitin ottaa jäännöksiä sen suusta pois. Tehtiin sitten sopuratkaisu, minä sain puolet ja Igor söi puolet. Maha toimii kuin junan vessa, ei ripaskasta tietoakaan. Luomuruokaa...

Tottisharjoittelussa Igor on varsin pätevä tyyppi, pursuaa intoa kun tehdään jotain (joka päivä vähäsen, yksi ateria syödään joka päivä palkkana temppuilusta), syö minulta sormetkin ja napottaa aina vaan kontaktissa vaikka kuinka yritän viestiä, että toiminta loppui jo.

Kolmetoistaviikkoinen Igor ymmärtää jo melko hyvin, että pissalla ja kakalla käydään ulkona; joskus tosin vielä pissa on nopeampi kuin ajatus. Igor syö kolmesti päivässä, kaksi ateriaa nappulaa ja yhden lihaa sekä rustoluita. Kaikki uppoaa mitä kuppiin laitetaan, vatsa toimii moitteetta, Igor käy ja kukkuu ja lepääkin toisinaan. Yksinolokin sujuu ihan mukavasti, vaikka nykyinen elämänmeno on sellaista ettei koirat ole juuri koskaan yksin tai kaksinkaan kotona. Yöt Igor nukkuu kevythäkissä jotta ei häiritse Boriksen unta, mutta päiväaikaan koirat ovat samassa tilassa keskenäänkin. En näe tarvetta erotella poikia toisistaan kun siihen ei ole syytä. Rustot meillä kyllä syödään (vahingosta viisastuneena) portin eri puolilla, niin molemmat malttavat pureskella eväänsä kunnolla eikä mene ylettömäksi hotkimiseksi. Samoin portti on välissä kynsienleikkuun ja temppujen tekemisen ajan, jotta kukin saa suoritusrauhan.

Kolmetoistaviikkoinen Igor on varsin vinkeä kaveri, päivä päivältä kuuluu enemmän ja enemmän tähän meidän laumaan, ja tulee joka päivä tärkeämmäksi.