Pentu on aika ihana. Outo, ja ihana. Sillä on paljon nahkaa, nahkalapsi, pieni känisevä kääpä. Painoa karvaa vaille kuusi kiloa ja takanaan kasvattajan ylitsevuotavat kehut rakenteestaan, paitsi että se häntä. No mutta jos meidän Boriksen häntä on mutkalla niin sittenhän sen täytyy olla korvensa välistä harvinaisen suora?
kotimatkalla
Kotimatka sujui sikeässä unessa. Oli kuuma, välillä päästettiin ikkunoiden täydeltä uutta ilmaa sisään ja taas kelpasi. Välillä Boris mönki viileän vesipullon päälle makaamaan. Kertaakaan ei edes pysähdytty, koska nakki nukkui niin hyvin.
Kotipihassa sitten toimitettiin pissa-asioita oikein reippaasti, kuten monen monituista kertaa illankin aikana, ja yölläkin käytiin muutaman kerran.
Pentu on ihmeellinen, viisaan oloinen. Kissat se otti vastaan järkähtämättömällä tyyneydellä, katseli etäämmältä ja yritti vähän rauhoitella, kun katit kyttäsivät silmät suurina. Täytyy nyt pitää peukkuja että tutustuminen jatkuu samoissa tyynissä merkeissä - muutaman kerran Valo on antanut käpälää kun Boris on haastanut leikkiin, pentu on vinkaissut vaikka mielestäni Valon tassu ei ole kummallakaan kerralla osunut. Kissat tuntuvat vähän vieläkin tuijottavan Borista ja meitä vuorotellen, sellaisella ilmeellä, että ootteko nyt ihan varmoja ettette sittenkin veisi tota jonnekin pois.
Siis hyi mikä tuo on
Nyt kun vielä itse oppisi nukkumaan: pennulla viime yö meni aika mukavasti, vasta tänään se on vähän parkunut kun jää toimettomaksi, mutta emäntä sen sijaan keikkui valveilla heela natten ja nyt alkaa vähän painaa.
Tässä vaiheessa kaikki omat suuret pelot tuntuvat liioitelluilta: tuo nahkalärttänähän on vielä aika simppeli, syö, nukkuu, pissii ja kakkaa (paljon), leikkii ja touhuaa ja nukkuu sitten taas. Katson sitä hellyydellä vaikka se saa hepulin kukkamaassa ja nyhtää kasvit lehdettömiksi ja ne joista ei lehtiä irti saa, se istuu poikki. Sydämessä on sellainen olo, että sinne on muodostumassa oma yksikkö tälle oliolle.
pupulle kyytiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti