Sadepäivä

Nyt, hyvät ystävät, aloittelijan kysymys:

 

Millä saa rhodesiankoiran sateeseen?

Oppiiko tuo ikipäivänä sietämään vesisadetta?

Aikooko se vielä nelikymmenkiloisenakin parkua rappusilla ja kertakaikkiaan kieltäytyä kävelemästä askeltakaan, kun ulkona on märkä keli?

 

Täällä on taas tänään lirkutettu ja houkuteltu, vedetty ja kannettu, maaniteltu, uhiteltu ja taas houkuteltu lisää. Kyllä ne tarpeet sitten melkein joka kerta tuonne pihalle tulee, mutta yhtään ei haluta olla siellä pakollista aikaa pidempään. Ja sisällä sitten riittää virtaa niin että lelut jäni & co. saavat kyytiä! Makkarista löytyi päivällä mystinen kakka - kumpikaan huoltojoukoista ei ymmärrä, missä välissä Boris on käynyt sen sinne pusertamassa, mutta siellähän se komeili.

Kyllä minä olin ajatellut, että myös sadesäällä Boriksesta saisi kävelykaverin, mutta alkaa usko loppua että tuo antaisi joskus periksi ja kulkisi sateen läpi nurisematta. Edes pihan toiselle puolelle...

Käytiin aamupäivällä eläinkaupassa hakemassa shampoota ja kuivattua siansydäntä. Ensimmäistä siksi, että Boris möyrii lähes joka päivä vuoren kokoisessa multakasassa pihallamme, ja mullan joukossa on jos jonkinmoisia sattumia. Koiranomistajan iloja: kaivat minuutin välein koiran kidasta kissankakkapötkylän ja kun pääset sisälle, huomaat että kissankakka haisee käsissäsi edelleen, vaikka olet pessyt kädet kolmesti saippualla ja kynsiharjalla. Uh. Boriksella on myös vähän liikaa jalkoja jotta ne kaikki muistaisi siirtää haralleen kun pissa tulee. Lähipäivinä siis kylpyyn!

Siansydämet olivat Boriksen itse valitsemat suosikit. Eilen koitimme taas leikata kynsiä, mutta Boris ei ollut lainkaan samaa mieltä toimituksesta. Nykyään se ei pysy edes unessa, joten tarvitsemme järeämpiä aseita! Onnistuttiin eilen lopulta napsimaan muutama kynsi lyhyemmäksi, kun Boris pötkötti poikittain Johanneksen reidellä ja minä leikkasin kynnen ja heitin heti napsauksen jälkeen juustonmurun lattialle. Kädestä se ei suostunut namia ottamaan vaikka kokeiltiin jos jonkinmoista herkkua.

Eläinkaupantäti oli vallan hurmaantunut Boriksesta ja tunnisti rodunkin. Boris teki makutestejä ja päätyi siansydämiin. Niillä siis eteenpäin, katsotaan kuinka käy.

(Tosi lohdullista: sanoin eläinkaupantädille ettei Boris tahdo sateella tulla mihinkään niin hän totesi, että ei heilläkään koirat tule, ne kusee portaille ja kääntyvät äkkiä takaisin sisään! Kehtasi vielä lisätä, että kuvittele nyt itse käyväsi tuossa kelissä kyykkypissalla monta kertaa päivässä.)

 

Tänään käytiin sateen tauottua tallilla. Tällä kertaa pystiffi Pontus oli aidan takana ja Boris sai seikkailla itsekseen pihalla. Hevonkakka on kiva, kottikärryt vähän pelottava, juokseva ja hirnuva hevonen vähän enemmän pelottava mutta aika kiinnostava. Oltiin laitumen puolella katsomassa mun hevosia, ja kyllä sain olla ylpeä Boriksesta! Johanneksen sylissä se vähän väpätti kun hepat tulivat lähemmäs, mutta kun laskettiin pentu maahan, se meni tosi rohkeasti ja kävi nuolemassa Immua turvasta. Hevoset vieläpä näyttävät tosi omituisilta kärpäspipoissaan kun ei edes silmiä näe, mutta Boris oli uskomattoman reipas. Onneksi mulla on fiksut vanhat hevoskonkarit, jotka osaavat olla koirien kanssa malttavaisesti eivätkä sinkoile tai ryntäile kun on pienempiä kulkijoita jaloissa.

Olen kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen tuon pennun rohkeuteen, siitä tulee vielä hyvä hevoskoira!