Mikä tyyppi!

 

Kaveri on ollut meillä kolme päivää ja on kuin olisi ollut porukassa aina. Kulkee mukana eikä todellakaan pelkää mitään. Tänään on korjattu laidunaitaa, Igor kurvaili jaloissa mukana, laukkasi laitumen pitkässä heinässä, muksahti pieneen ojaan ja mönki sieltä reteästi ylös niin kuin mitään ei olisi käynyt.

Sisällä se leikittää lelujaan hurjalla pörinällä, on vallannut Boriksen loungen ja kömpii sinne väsyttyään yksinään nukkumaan. Yksinään! Makuuhuoneeseen! Vaikka kaikki muut ovat olohuoneessa! Ja tyyppi täyttää huomenna 8 viikkoa. Mihin minä sen kanssa vielä joudun?

 

On Igorilla omakin peti (jossa on hiukan kasvuvaraa...) ja kuten kuvatodiste osoittaa, nukkuu se sielläkin joskus. Ja pitkin lattioita myös.

Boris alkaa vähän lämmetä ajatukselle, että Igor on ehkä sittenkin tullut jäädäkseen. Tänään on jo nähty sisäpainileikin alkutahteja! Tosin siihen liittyi aikamoista laukkaamista ympäri asuntoa myös, mutta katsoin sitä sormien läpi.

Leikittäiskö?

 

Pyyntö hyväksytty!

Huii mikä peto!

 

Igor on pakon edessä joutunut autoilemaan tänään ja eilen vähän turhan paljon noin pieneksi pätkäksi, ja se on ollut ainoa asia mistä se ei ole ollut niin mielissään. Autoilu on tylsää! Ja aika pelottavaa. Ja silloin pitää huutaa kurkkupilli suorana. No, tämä tietää paljon ajoharjoituksia pienillä matkoilla, niin eiköhän se siitä lähde sujumaan.

 

 

 

 

Ja sitten vielä pakolliset pentutassukuvat: 

sileät töpsöttimet

 

Ja tottumattomaan silmään vielä aika hurjan näköiset takatöpsöttimet kaksoiskannuksineen

 

Mikä tyyppi!

Mökö-Pökö ja pikkuperkele

Boris mököttää ja odottaa kyytiä joka hakis hänet pois pikkuperkeleen luota

 

Toinen päivä alkaa olla voiton puolella! Yö meni kohtalaisen rauhallisesti, Igor nukkui suurimman osan ajasta ja sai vain yhden väsykiukkuhepulin aamuyöstä. Tuossa pennussa on potkua! Kun sitä alkaa ottaa päähän, se tekee sen todellä tiettäväksi.

Boris on vieläkin aika jäykkänä pennun suhteen, pelkää ja stressaa ja väistelee sitä sisällä. Eilen illalla se rähähti kerran Igorille sohvalta, kun Igor kurkotti lattialta kohti. Mutta Boris on kuitenkin kyennyt syömään oman ruokansa, ja ollaan koitettu järjestää sille omaa aikaa ilman pennun läsnäoloa, joten eiköhän tämä tästä lähde rullaamaan.

Maitoviikset: stressi saa Boriksen suun vaahtoamaan

 

Igor on ollut todella reipas! Se on jo oppinut nimensä, tai ainakin se reagoi siihen. Se tahtoo olla mukana kaikissa puuhissa, ei säiky eikä arastele mitään, syö hyvin, ymmärtää jo sisäsiisteyden päälle (paitsi aamulla kun se hoksasi vesikupin ja latki vettä ihan vaan latkimisen ilosta varmaan litran, ja pissasi suunnilleen siinä juodessaan saman verran...), murisee ja pörisee leluilleen ja riepoo niitä varsin tomerana. Millään pedillä tai viltillä se ei halua maata, vaan mönkii aina paljaalle lattialle ja pötköttää siinä tyytyväisenä. Rhodenomistajalle tämä on ennenkuulumatonta käytöstä!

 

 

Tänään ollaan oltu aidanrakennuspuuhissa pihalla.

 

Pikkuperkele avustaa

 

120-senttisen aidan rakentaminen tuntuu tässä kohtaa jotenkin hätävarjelun liioittelulta, mutta ehkä aidan korkeus tulee vielä joskus tarpeeseen.

Kun oltiin oltu tarpeeksi pitkään pihalla ja Boris oli kyllästynyt luimuiluun ja mököttämiseen, se alkoi varovasti leikittää Igoria. Vauhtia sillä on vielä ihan miljoonasti, mutta Igor on rohkea eikä pelkää yhtään, joten kyllähän siinä saatiin pari leikinpätkää aikaiseksi!

 

Lopulta Boris rentoutui sen verran, että se uskalsi mennä makuulle Igorin lähellä. Jos tulkitsen oikein, tästä ei ole pitkä matka siihen että juoksuleikki muuttuu painileikiksi.

Juuri ja juuri samassa kuvassa

Lauma kasvoi

 

Meille muutti tänään tämmöinen.

Se on Igor eli Akhilleus Gurko, beaucenpaimenkoirauros, seitsemän viikkoa ja risat. Boriksen uusi pikkuveli, tietenkin tuleva champpiooni vähän joka lajissa ja jos ei, niin ainakin meidän armas uusi perheenjäsen, pieni naskalihampainen riiviö, johon yritämme nyt parhaamme mukaan tutustua.

Ja ei, se ei tullut syrjäyttämään Borista vaikka onkin "oikea" palveluskoira - se tuli minulle harrastustoveriksi ja Borikselle ystäväksi (Boris ei ole jälkimmäisestä vielä ihan vakuuttunut).

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa on mennyt melkoisessa sumussa: kahdessa vuodessa ehtii huolellisesti unohtaa, millaista oli elää pennun kanssa. Sehän vaatii koko ajan ruokaa tai pissallepääsyä, huomiota, leikkiseuraa ja kieltämistä ja peräänkatsomista... Ehkä tähänkin taas tottuu. Haiseehan tuo ihan vauvakoiralta, sillä on valtavat lämpimät tassunläpsyttimet (takajalat kuin leipälapiot kaksoiskannuksien vuoksi) ja pää niin kuin kouraan mahtuva peruna, pieni ja sileä. Se haukkuu ja komentaa, heiluttaa häntää ja retuuttaa leluja ja taitaa olla kaikin puolin miljoona kertaa eläväisempi tapaus kuin Boris aikoinaan. Katsotaan, mitä siitä vielä tulee!

 

 

Luonnekuvaus

Huh kun olikin jännittävä päivä! Boris kävi luonnekuvattavana RR-yhdistyksen järjestämässä luonnekuvauksessa. Testaajina toimivat ruotsalaiset Barbro Börjesson ja Lena Ehnström.

 

Täytyy sanoa, että testikäynnistä jäi paljon pureskeltavaa. Päivä oli uskomattoman mielenkiintoinen, niin Boriksen kuin muidenkin seuraamieni koirien suoritusten osalta. Niin monenlaisia koirayksilöitä ja monenlaista reagointitapaa, mutta ennen kaikkea ammattilaisten tarkkanäköisyys ja koirien käytöksen lukutaito vetivät noviisin sanattomaksi. Lämpimästi suosittelen menemään yleisöksi (ja toki myös testattavaksi oman koiran kanssa) jos vain tilaisuus tulee! Tällaisen rotuyhdistyksen testipäivän seuraaminen olisi todella avartavaa, jos on kiinnostunut rodusta ja tahtoo nähdä käytännössä, miten eri yksilöt käyttäytyvät tullessaan epätavallisesti kuormitetuksi. Toisaalta on pakko myös muistaa, että testi on aina vain sen yhden hetken kuvaus, se mitä koira sinä päivänä on ja kuinka se juuri siinä hetkessä reagoi.

 

Boriksen testin jälkeen tunnelmat ovat melko huojentuneet ja hiukan myös yllättyneet. Tunnistan koirani testistä, mutta olen joistain osioista positiivisesti yllättynyt.

 

Luoksepäästävyys-osiosta Boris sai odotetusti ruksin ruutuun avoin ja luoksepäästävä (helppo saada kontakti). Boris rakastaa kaikkia eikä epäröi osoittaa sitä.

Saalisviettiä/takaa-ajoviettiä testattiin mm. vieheen perään lähtemisellä sekä "isolla saaliilla", ihmiselle joka hyppeli huovan alla karkuun ja piiloutui lopulta kiven taakse. Boris oli kaikista saaliista kiinnostunut ja sai saalisviettinsä arvioksi suuri (seuraa nopeasti, näyttää selvästi kiinnostusta vieheestä). Ei tullut yllätyksenä tämä...

Se mistä eniten yllätyin (positiivisesti!) oli Boriksen sosiaalinen taistelutahto, jota mitattiin ja seurattiin tietysti koko testin ajan, mutta erityisesti heti aluksi leikittämällä koiraa pehmeällä lelulla sekä myöhemmin metsässä "tanssiesityksellä", jossa tarkkailtiin koiran reaktiota kohti loikkivaan ja hypähtelevään kaapuun pukeutuneeseen hahmoon. Metsäosiossa koira olisi toki voinut osoittaa myös puolustushalua, mutta sitä Boris ei tehnyt, vaan sen sosiaalinen taistelutahto sai arvosanan kohtuullinen (vastaa heti ja voimakkaasti, helppo kontrolloida). Boris todella leikki, vieraassa paikassa, vieraalla lelulla vieraan ihmisen kanssa! Olin ällistynyt.

Leikkivideo

Metsävideo 1 ja metsävideo 2

Temperamentti-arvioksi Borikselle tuli odotetusti vilkas (utelias ja sopeutuva, aloittaa nopeasti).

Terävyys-osuus oli ja ei ollut yllätys, siinä Boris nimittäin sai ruksin ruutuun ei osoita. Minkäänlaista terävyyttä, kykyä suuttua ei saatu kaivettua siitä tänään esiin. Kun tätä mietin ja pureksin, niin kyllä se taitaa olla ihan taivahan tosi Boriksen kohdalla: se on tuollainen iloinen ja aika harmiton veikko ihan aina. Näiden kahden vuoden aikana se ei ole koskaan reagoinut mihinkään vihalla.

Puolustushalu-kohtaan (kyky vastata uhkaaviin signaaleihin) ruksittiin merkityksetön. Se siitä vahtikoirasta sitten... Mutta totta tämäkin. Haamuilla (kaksi valkoisiin pukeutunutta hahmoa jotka lähestyvät koiraa molemmilta sivuilta) Boris ehkä hieman yritti esittää puolustushalua, mutta todella, todella pienesti. Eipä ollut järin suuri yllätys tämäkään, vaikka taisin hieman toivoa, että Boriksesta kuitenkin kuoriutuisi edes ripaus puolustushalua.

Hermorakenne-osuus oli se, jota jännitin. Onneksi turhaan! Boris arvioitiin arviolla suhteellisen hyvähermoinen (suorasukainen ja keskittynyt, nopea palautuminen, yksittäisiä sijaistoimintoja). En tiedä, miksi jännitin tätä, sillä onhan arki meille jo näyttänyt, että Boriksen kuuppa pysyy kasassa joka tilanteessa. Se on ollut helppo koira pitää arjessa mukana, ei kai sellainen olisi mahdollista huonoilla hermoilla.

Video räminäosuudesta jossa Boris pompsahtaa iloisesti melkein hampailla kiinni rämisevään kettinkiin. Ei pelota tuommoiset!

Kovuus-asteikolla Boriksen arvioitiin olevan hieman pehmeä (hieman alistuva, nöyryys ei häiritse). Kovuudella tarkoitetaan tässä itsenäisyyttä, "yhteiskunnallista statusta" jota koiralla on. Tätä jännitin myös, sillä pelkäsin Boriksen olevan "hyvin pehmeä" tai vähintäänkin "pehmeä", mutta tuo hieman pehmeä on todella, todella mukava arvio. Edelleen, helppo koira arjessa: hieman pehmeä on urokselle hyvä lokero.

Rohkeuden suhteen Boris sai arvosanan pieni (tarvitsee ohjaajan tukea useimmissa tilanteissa). Ei yllätys. Boris ei ole kovin rohkea koira, se on huomattu. Se turvaa paljon minuun, mikä sinällään on ihan ok. Välillä kuitenkin toivoisin, että siinä itsessään olisi enemmän kanttia toimia ilman minun avustustani.

Video haalarilta, kuvaaja oli hätäinen eikä ottanut pätkää talteen loppuun asti. Boriksella kesti jonkun tovin uskaltautua tutkimaan haalaria, minkä jälkeen kuljimme vielä yhdessä muutaman kerran haalarin ohi, ja vasta sen jälkeen tilanne oli ohitse ja nollattu.

Keskittymiskyky oli Boriksella hyväksyttävä (keskittymiskyvyn puutetta silloin tällöin yksittäisissä tilanteissa). Tämä oli minulle hieman yllätys, sillä ajattelin ettei Boris ja keskittymiskyky mahdu samaan lauseeseen... Testitilanteissa se havainnoi monta muutakin asiaa kuin sen mitä oli tarkoitus katsoa, ja sellainenhan se tahtoo olla kotioloissakin.

Palautumiskyky oli myös yksi minun jännitysmomenteistani. Pessimisti ei pety, joten olin varautunut siihen että Boriksen palautuminen saattaa ottaa aikaa. Mutta kas vain, pätkä yllätti, palautuminen oli nopeaa (ratkaisee kaikki tilanteet paikan päällä, voi välillä tarvita hieman aikaa). Hyvähyvä!

Laukausvarmuudesta Boris sai arvosanan laukausvarma (reaktio joka häviää). Testin päätteeksi ammuttiin kaksi laukausta, joista ensimmäiseen Boris reagoi hätkähtämällä ja etsimällä äänen suuntaa, mutta toiseen ei enää mitenkään. Näin oletinkin sen menevän ja niinhän se meni.

 

Tässä vielä videolla Boriksen testin sanallinen purku på svenska ja suomeksi tulkattuna. Päivä oli koiralle raskas ja omistajalle antoisa! Luulen, että vielä Boriksen silkasta mielenkiinnosta vielä uudelleen luonnekuvattavaksi hieman vanhempana, vaikkapa parin vuoden kuluttua. Siitä todettiin, että se on vielä nuori ja pentumainen, ja se on enemmän kuin totta. Mielenkiintoista olisi nähdä, kuinka esim. tuo puolustushalu kehittyy iän myötä!

Kaunis kiitos asianosaisille mukavasta päivästä!

Treenailua pitkästä aikaa

Tänään oltiin tauon jälkeen toista kertaa agitreeneissä. Viime maanantain treenit menivät aivan penkin alle ja olin jo valmis lopettamaan koko harrastamisen, kun Boris tuntui vastahakoiselta ja välttelevältä ja haluttomalta lahnalta kentällä, se ei innostunut mistään (paitsi ehkä A-esteelle karkaamisesta), ei leikkinyt, söi namin jos sen puolipakolla tunki sen suuhun, ja kaikki ilo ja vauhti oli tipotiessään.

Tänään lähdin treeneihin sillä asenteella, että jos koiraa ei huvita eikä sillä ole hauskaa, nämä ovat meidän viimeiset agilityt. Minä itse en nauti niin paljon kentällä kirmaamisesta, että tekisin sitä väkipakolla sellaisen koiran kanssa, jota ei voisi vähempää kiinnostaa esteet ja niiden ylittäminen.

No, kyllä sitä sitten kiinnosti. Onneksi! Tehtiin superhelppoa hevosenkengän muotoista pätkää, jossa oli hyppyjä, suora putki, pöytä ja A. Putkista on tullut meille ongelma, Boris menee niihin ensimmäisellä kerralla ja sitten tulee stoppi, se alkaa madella ja vältellä ja olla vastahakoinen kaikilla muillakin esteillä. Entisestä suosikista on tullut inhon kohde. Mutta tänään suora putki sujui mallikkaasti, palkat kelpasivat, ihana A oli myös kentällä, tähdet olivat oikeilla paikoillaan ja meillä oli pitkästä aikaa hauskaa. Jee!

Pidettiin treeni lyhyenä, ja kun päästiin kotiin, päätin koittaa kepillä jäätä ja mennä omalle kentälle (kuulostaapa kornilta! Mutta niin se nyt vaan on, että meillä on kokonainen iso ratsastuskenttä pihassa käytössä) tokoilemaan liivin taskuun jääneiden lihapullien verran. Ja voi jot kun oli hyvä päätös! Boris oli hilpeä ja skarppi, teki kivoja seuraamisia hyvässä vireessä ja kontaktissa, hyvät perusasennot ja liikkeestä seisomiset. Sitten vaan hulluteltiin ja leikittiin vauhtiluoksetuloja ja revittiin ja heiteltiin lelua. Tulipa todella hyvä mieli!

Boriksen tyylinäyte kaarrejuoksusta, suussa sillä on työrukkanen

Maalaiset tervehtii

Maalais-Boris ja huoltojoukko ilmoittautuu! Kahdeksan päivän muutto- ja remonttikaaos alkaa vihdoin olla takanapäin, ja päästään kunnolla asettumaan taloksi.

Boris selvisi muutosta oikein hyvin. Toki se oli hieman stressaantunut, kun noin monta päivää tehtiin hommia kellon ympäri vielä vieraassa talossa, kaikkialla haisi maali ja koiraa vain komennettiin pois jaloista eikä ehditty mitenkään muutoin huomioida. Mutta nyt kun ollaan jo parina päivänä ehditty välillä istua alaskin, huonekalut alkaa olla paikoillaan ja kotiutuminen alkanut, niin Boris on pärjännyt koko ajan paremmin.

 

Elokuun ilta laitumella

 

Hevosten kanssa elelyynkin Boris rupeaa jo tottumaan. Muutaman ensimmäisen päivän sen piti ikkunasta haukkua joka kerta, kun se näki vilahduksen hevosesta, vaikka ulkona ne olivat sille ihan tuttu juttu. Ei se raukka vielä ymmärrä, että samat kopukat saattavat näkyä myös sisältä käsin! Varsinaisella lenkillä ei olla oltu viikkoon, mutta Boris juoksee mukana kun kuskaan hevosia laitumien ja tallin väliä. Aika monta kilometriä niistäkin reissuista kertyy! Eiköhän lenkkeilykin palaa kuvioihin nyt kun aletaan olla kohtalaisen järjestäydytty tänne.

Vahtihaukkuminen on lisääntynyt aivan räjähdysmäisesti, osin varmasti siitä syystä, että uudet nurkat tekevät Boriksen epävarmaksi. Ei se vieläkään mikään räksyttäjä ole, mutta reagoi haukulla paljon entistä herkemmin.

Ponit iltapalalla

 

Immu armas pussipää

 

 

Kovin on kaikki uutta ja ihmeellistä, mutta silti jotenkin tuntuu, ettei me olisi voitu tämän paremmin valita. Näin minä haluan elää.