Kirjaston kirja, paras kirja.
Työt alkoivat palvelusväellä parin viikon lomailun jälkeen ja B-nakki jäi kotiin koko pitkäksi päiväksi. Tuloksena syöty kirjaston kirja, jo toinen sarjassaan. Pirun elikko. Onneksi tällä kertaa valikoiva maku suuntautui kohtuullisen uuteen lukuromaaniin, jonka sentään saa vielä jostain tilattua. Kohta en enää kehtaa käydä kirjastossa kun aina joudun aloittamaan fraasilla anteeksi nyt kamalasti mutta koirani söi. Ne varmaan luulee etten ruoki koiraani tarpeeksi.
Eilen tehtiin myös heinätöitä anoppilassa ja Boris kaahasi kieli vyön alla viisi tuntia ees taas. Todistettua tuli taas Bobon mammanpoikaluonne: kun minä erehdyin traktorin peräkärryn kyytiin, kaahasi koira koko matkan traktorin perässä pellolle viis veisaten muiden käskyistä ja huuteluista. Ja matkaa oli jonkin verran enemmän kuin muutama kymmenen metriä! Tuntisin ylpeyttä ellen tuntisi häpeää: hölmö nuori koira, tekee vielä niin paljon turhaa työtä kun vähän vähemmälläkin koheltamisella pärjäisi.
Tänä aamuna Boris makasikin vain levynä lattialla. Totesin, että aamulenkitys taitaa olla tarpeeton, joten kävimme vain pikaisella pissillä omassa pihassa ja koira takaisin huilimaan. Jos vaikka iltapäivällä ei olisi järsitty yllätyksiä... Terveisin toiveikas omistaja työpaikaltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti