Paskanpanttausta

Omistajan kuuppa alkaa nyt prakata.

Stressi purkautuu hermostumiskohtauksina ja itkeskelynä ja hirmuisena väsymyksenä. Tuntuu että kyttään koiraa koko ajan, sen jokaista inahdusta ja sitäkin jos se on hiljaa. Jos se menee pois näkyvistä, pitää kohta käydä katsomassa, hengittääkö se vielä. Oman kodin seinät tuntuvat kaatuvan päälle, kun en ole käynyt missään sitten viikonlopun, jonka käymiset eivät todellakaan olleet niitä mieluisimpia.

Äiti käski lähteä ulos kävelemään ja syömään jäätelöä. Tiristelin puhelimeen, että en mä voi kun ei mulla ole koiraa jonka kanssa kävellä. No joo, koirani on kuitenkin hengissä, ei pitäisi porata. Menin ja tuli vähän parempi mieli.

Huomenna mennään kuitenkin taas eläinlääkäriin. Boriksen kaulaheltan turvotus on lisääntynyt ja kaulassa näkyy n. nyrkinkokoinen pahkula. Konsultoin HauMauhun ja varasin samalla ajan tikkienpoistoon ja jälkitarkastukseen. Sieltä tuli ohje, että jos kaulaturvotus epäilyttää, kannattaa käydä jossain näyttämässä. Helsinkiin asti ei sen takia tarvitse lähteä. Koska olen hysteerinen enkä aio riskeerata tässä vaiheessa yhtään, menen tutkituttamaan. Kyse voi olla vain kudosnesteestä, yliherkkyydestä jollekin lääkkeelle tai itikanpistoksesta, mutta asia vaivaa mua ja haluan sille selvyyden. Lisäksi jalan tukisidettä täytyy vähän entrata, lastanpää pilkottaa alhaalta ja raapii koko ajan maahan. Yllättävän monta sukkaparia yksi koira voi muutamassa päivässä kuluttaa puhki, vaikka olevinaan se ei yhtään liikukaan.

Kakanpanttaus on myös ollut ongelmana. Sisällä koira vinkuu ulos ja ulkona sisään. Omaan pihaan ei kertakaikkiaan voi paskoa. Nyt kylläkin Johannes tuli koiran kanssa ulkoa ja kakkaa oli tullut, erävoitto! Kovaa se oli ollut. Ainakin leikkauspäivänä saadut opiaatit aiheuttavat ummetusta, en tiedä voiko tämä vielä olla sitä.

 

Vaikka koiran vointi on edelleen hyvä, omistajasta tuntuu tänään aika matalalta. Vaikea katsoa koiraa, joka ei ymmärrä, miksei mennä lenkille tai leikitä leluilla. Millä pirulla sitä jaksaa tulevat viikot?