Vietimme juhannusta muutaman päivän myöhässä, eikä olisi paljon paremmin voinut sattua, kun varsinaisena juhannuksena satoi vettä, mutta nyt oli lämmintä ja aurinkoista. Olin vuokrannut työpaikan mökin, joka sijaitsee suojelualueella, rauhoitetun järven rannassa käytännössä ainoana mökkinä. Melko mieluisaa.
Ohjelma oli perinteinen: saunomista, uimista, grillailua. Boris touhusi mukana.
Isot pojat ei mitään hammastikkuja järsi
Uimassakin Boris kävi: tosin vahingossa. Boris kyllä kahlaili ja noukki lelua ja keppejä vedestä ihan itsekseenkin, mutta uimaan se ei mennyt. Tuntui kummastelevan meitä ihmisiä, kun pulahdettiin laiturilta järveen. Mutta kun sitten lähdettiin soutelemaan ja Boris jäi rannalle ruikuttamaan, meinasi tulla vähän hätä. Ja urhea pieni rhodesialainen roiskaisi veteen ja kauhoi ja räpiköi rannassa. Palvelusväki huusi veneestä eitä ja epämääräisiä muita komentoja, sillä Boriksen molahduspaikka oli tosi kivinen. No, koira pääsi rannalle ja lopulta myös palvelusväki veneineen. Sen jälkeen otettiin Boris veneen kyytiin ja soudettiin vielä pieni kiekka. No problem, tuumasi Boris, kunhan ette vaan hylkää häntä tuonne rannalle!
Maakravulla on ongelma:
Minne laittaa tämä yksi jalka ettei se kastu, kun kivellekään ei enää sovi?
Saunassakin Boris kävi, pummasi makkaranpaloja ja piti kovaa vahtia ikkunasta: kerran jopa ihan aiheesta, kun mökin ohi oli meidän huomaamatta kävellyt mies ja koira tarkastamaan omaa venettään. Tosin tästä vahdintehtävästä intoutuneena Boris herätti kerran yölläkin, kun piti käydä ikkunassa puhisemassa. En kyllä mennyt pihalle katsomaan, olisiko siellä todella ollut jotain!
Reilun vuorokauden kirmailun jälkeen kotona makaa väsynyt koira. Mökki sijaitsi aika jyrkän mäen päällä, ja polut laavun ja rannan, saunan ja mökin välillä Boris suoritti mahdollisimman vähillä maakosketuksilla. Siis pinkomalla täysiä.
Kesäyö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti