Reissumies

Viime viikonloppu meni reissussa. Oltiin talovahtina ja seuralaisina belgialaiselle basset-rouva Fienille. Mentiin riskillä: Boris ei olllut koskaan tavannut Fieniä eikä myöskään yöpynyt missään muualla kuin kotona.

Fien

 

Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Fien on erittäin hyvin arvonsa tunteva 7-vuotias narttu, jonka elekieli on kuin oppikirjasta. On hauska tarkkailla Borista eri koirien seurassa - Fienin ei tarvinnut kuin kerran pienesti urahtaa, niin Boris lakkasi huseeraamasta.

 

Tutustumista, huomaa häntien asennot!

 

Ensimmäinen yö meni miten kuten siskonpedissä tilaa raivaten. Nukuttiin vierastalon vuodesohvalla, jonka päällä Boris oli koko illan köllinyt, joten pitihän sen saada nukkua siinä yökin. Huono valinta. Nelikymmenkiloinen ja säkäkorkeudeltaan seitsemänkympin paremmalla puolella huiteleva koira on aika iso. Ja vetelä ja painava ja pirun mukavuudenhaluinen, tunkee päänsä tyynylle ja raajansa peiton alle ja joka puolelle. Ja hyttysiä oli ku fan. Ja neljältä Fien aloitti ujelluskuoron ja halusi pihalle ja koitti karata. Puoli kuudelta vietiin Fien toiseen taloon että saataisiin vielä pari tuntia unta.  Boris ei liikahtanutkaan paikaltaan kun oli kerran sänkyyn päässyt.

 

Lentävä rhodesialainen ehdottaa: leikitään!

 

Eihän sellainen koiravahti ole koiravahti lainkaan, jos ei kerran hukkaa vahdittavaansa. Fien on nimittäin tunnetusti kova karkaamaan. Ja vaikka korvat on kuin Dumbolla niin kuuloa ei nimeksikään, jos se sille päälle sattuu. Lisäksi rouva tuntuu vetoavan oikeuteensa olla ymmärtämättä suomea, heillä kun normaalisti puhutaan flaamia.

Niinpä Fien sunnuntaiaamuna otti ja lähti. Hau hau ja morjens jollekin jäljelle. Odoteltiin ja huudeltiin ja odoteltiin neljä tuntia. Sitten ovelta kuului vinkunaa. Kuningatar oli suvainnut palata. Päässä oli punkki jonka poistin. Lopun päivää vanharouva kuorsasi lattialla.

 

Suoraan tältä keikalta siirryimme äitini luo juhlimaan pyöreitä vuosia, joita ei oikeastaan pitänyt juhlia lainkaan eikä kenenkään pitänyt saada tulla kylään. No tuli kuitenkin, aika monikin. Olin varma että Boris kaataa vieraat vauvasta vaariin kuin keilat pitkin huushollia, ryövää pöydiltä, merkkaa kengät ja sikailee muutenkin niin, ettei häpeä laannu ikinä.

Olin ilokseni väärässä. En ole ikinä nähnyt Boriksen käyttäytyvän niin hyvin! Ei poukkoilua, ei sikailua, ei hyysäämistä ja hössöttämistä. Vieraiden tervehtimisen jälkeen Boris tyytyi peesailemaan minua liikkeissäni eikä kukaan muu sitä oikein tuntunut kiinnostavan. Onpa se rauhallinen oli yleisin kuultu kommentti. Sitä minäkin tässä koko ajan ihmettelen, mutisin mielessäni ja ehkä ääneenkin.