sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Mörköjä


Onkohan tämä nyt sitä paljon puhuttua mörköilyä?


Boris yks vee on ruvennut vähän haukahtelemaan vieraita, yleensä miespuolisia henkilöitä. Tai ei tarvitse niin vieraskaan olla, kunhan se vain on omituisessa paikassa. Eilen se haukahteli myös puoliskolle, joka pulahti laiturilta uimaan ja nousi sitten vauhdilla sieltä ylös. Kaikki selkäkarvat pystyyn, pari kumeaa haukahdusta ja ahkeraa pakittamista, kunnes puolisko avasi suunsa. Ai se olikin toi.


Myös puoliskon veli Pekko sai eilen kuulla kunniansa, kun tuli polkupyörän kanssa metsätietä vastaan. Oltiin menossa lenkille, Boris ja Bella irti, ja Pekko oli tulossa lämmittämästä rantasaunaa. Kun Pekko näki meidät, se laski pyörän kyljelleen maahan ja sanoi jotain "kukas se sieltä tulee", ja Boris-polo nosti karvat pystyyn, haukkui ja kirmasi meidän taakse. Sieltä se sitten kävi parilla jänisloikalla vähän lähempänä Pekkoa ja palasi äkkiä takaisin turvaan. Juteltiin siinä hetki, ja Boris jatkoi matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.


 


Haukkuminen lakkaa yleensä näissä tilanteissa nopeasti, kun tyyppi on todettu vaarattomaksi eikä me tehdä Boriksen pöristelystä numeroa. Kumma sinänsä, että vähän vastaavanlaisessa kohtaamisessa eilen, kun "uusi ihminen" olikin nainen, Boris ei haukkunut vaan heilutti vain häntää, vaikka selvästi näki silloinkin, että sitä jännitti. Jännääminenkin meni ohi kyllä heti, kun me tutut ihmiset ehdittiin paikalle.


Haukkutilanteet ovat melkein järjestäin niitä, joissa Boris on irti. Lenkillä se ei kiinnitä mitään huomiota vierasiin ihmisiin (paitsi yhtä suoraan kohti tuijottavaa laitapuolenkulkijaa se on väistänyt mun selän taakse, mun urhea henkivartijani...), ja jos hihnassa tavataan tuttua ihmistä, on Boris "normaalin" yli-innokas.


Kai tämä on vain jokin kasvuvaihe. Boriksella ei ole ollut mitään arkailuikäkausia aiemmin, se on aina ollut rohkea ja reipas. Ollaan pyritty panostamaan siihen, että kaikki sen uudet kokemukset ovat mukavia ja sellaisia, joista tiedän koiran selviävän. Ehkä juuri siksi tuntuu kummalta, että se nyt yhtäkkiä pelkää.

Ei kommentteja: