Kun maakrapu vesipedon kohtasi

Oltiin tänään pitkästä aikaa kimppalenkillä yhden Boriksen suosikkityttöystävän eli Piitun kanssa. Koirilla synkkasi edelleen erinomaisesti!

 

Piitu

 

Oltiin koulun maastoissa pyörimässä - heinäpelloilta tehtiin eka satsi rehuksi viime viikolla joten siellä sopi nyt vallan mainiosti kulkea. Koirilla riitti vauhtia! Menomatka autossa mentiin siten, että Piitu matkasi sikaosastolla ja Boris takapenkillä, ja tämä oli ihan kelpo järjestely. Tosin kun oli aika purkaa koirat autosta ja minä hituroin, Boris hyppäsi penkkien välistä etupenkille ja yritti punkea pelkääjänpaikan ovesta ulos. Oma vika, mitäs olen niin hidas.

 

Vaanintaa

 

Reitille osui myös ranta, jonne vesipeto-Piitulla oli kova kiire. Boris ei luonnollisestikaan ymmärtänyt lainkaan, mitä tuo ihana tyttö intoili, ja niinhan siinä kävi, että Boris jäi maakravuksi rannalle ruikuttamaan kun Piitu polski menemään.

 

Mitä sää siellä teet tuu ny pois sieltä!!

 

Uimamaisteri itse

 

Annoin Boriksen pähkiä ihan itsekseen, mennäkö veteen vai ei. Vähän sen taisi tehdä mieli! Pitää ensi kerralla ottaa joku lelu mukaan, josko Boris rohkaistuisi. Yhden todistuskappaleen sain kuitenkin siitä, että yritystä oli: 

 

Puolet sääristä vedessä

 

Illan menyy: järviruohoa

 

Ravistus. Huomaa Boriksen ilme ja asento!

 

Tehtiin kunnon pitkä lenkki, pääosin koirat saivat touhuta vapaina mutta tuli sitä hihnaharjoitteluakin hiukan. Ja Boris oli tosi hyvä ja hieno, ylpeä saa olla! Se on jotenkin omituisesti itsekseen hoksannut sen, ettei remmissä saa tai tarvitse rempoa kaverin päälle. En oikein tiedä, miten se sen on oppinut. Itsestä tuntuu vain siltä, että olen yrittänyt epätoivoisesti kaikenlaista: houkuttelusta maanittelun kautta kieltämiseen, eikä mulla vieläkään ole mitään taktiikkaa, miten saisin sen käyttäytymään. Se vain käyttäytyy ihan itsekseen! Vau.

Eilen ohitettiin ihan perushihnalenkilläkin yksi koirakko naamatusten, ja meni hirmu hyvin! Pitkään aikaan en ole joutunut / päässyt tekemään ohituksia, mutta eilen taas päätin uhmata kohtaloa ja kokeilla, kun Boris on tuntunut treeneissä ja muussakin elämässä kovin tasapainoiselta ja hyvältä viime aikoina. Ja kannatti, tuli taas yksi hyvä ohitus kokemusreppuun lisää.

 

Tarkkana

 

Lenkkeilyn jälkeen jäätiin vielä hetkeksi jalkapallokentälle treenaamaan. Pidettiin pitkää väliä Piituun jotta kummallakin pysyisi paketti kasassa. Lisähäiriöksi kentälle tuli nuoria miehiä potkimaan palloa, mutta Boris ei tuntunut juuri välittävän varsinaisista häiriötekijöistä. Väsymys taisi painaa junnua jo jonkin verran ja mulla oli vain muutama kehnohko nami mukana, mutta otettiin vähän seuraamista ja uutena asiana liikkeestä maahanmenoa, jota harjoiteltiin eilen urakalla treeneissä. Sujui kelvosti! Lisäksi tein muutaman luoksetulon (vähän veteliä) ja paikallaolon istuen sekä maaten.

Leikittiin hiukan kävyllä kun muuta lelua ei ollut, ja siitä Boris virkistyi niin että tekemisestä tuli vähän terävämpää. Pitäisi varmaan pikkuhiljaa ruveta enemmän palkkaamaan lelulla. Kotipihatottikset tehdään nykyään melko pitkälti lelupalkkiolla, ja Boris on ollut ihan tosi mainio ja säpäkkä, ja täsmällinen! Pelkään vain, ettei lelu kiinnosta sitten kun on häiriötä, enkä halua vesittää hyvää palkkauskonstia.

 

"My lady", tuumii Boris

 

Takaisintulomatkaksi laitettiin molemmat koiruudet takapaksiin. Hyvin meni, olivat molemmat jopa makuulla hetken. Ensi viikolla olen lomalla, ja niin on myös Piitun emäntä. Tapaamme siis silloin uudestaan!

 

Loppuun on pakko laittaa hupikuva ettei vaikuttaisi turhan vakavalta tämä touhu: 

Piitu kakalla ja Boris poistuu