Eilen käytiin lenkillä ja hiukan reenastelemassa valkkarineito Piitun seurana (linkki Piitun blogiin lisätty linkkilistaan). Tällä kertaa kukaan ei hävinnyt pupun perään ja tuli käveltyä myös melko iso osa lenkistä hihnassa, mikä on Bobolle varsin erinomaista harjoitusta! Olin superyllättynyt siitä, miten fiksusti Boris kulki - toki se välillä veti ja koitti rynnätä Piitun syliin, mutta ennakko-odotuksiin nähden meni varsin hyvin! Vapaana kirmailu oli tietenkin ihan ykköstä, ja Boriksella oli ihan mukavasti korvatkin mukana, kääntyi nimittäin joka kerta kohti kun huusin, vaikka meno oli kova.
Vettä satoi koko lenkin ja treenisession ajan, ja taisin itse varoa vesisadetta ja olosuhteita vähän liikaakin. Borista ei sade tuntunut tällä kertaa haittaavan, mutta tein silti varmuuden vuoksi vain hyvin vähän tokojuttuja, etten saisi aikaan epämiellyttävää muistikuvaa. Pidettiin reilua välimatkaa Piituun, ja alun pällistelyn jälkeen Boris keskittyi kohtalaisesti. Otettiin lähinnä perusasentoa, hiukan kontaktissa liikkumista, uhkarohkeasti myös muutama maahanmeno ja lyhyt paikallaanolo maassa (no problem), eteentuloa ja yksi luoksetulo niin, että jätin Boriksen istumaan (ja päästin irti hihnasta!), kävelin n. 5 metrin päähän ja kutsuin luo.
Hihnanmitalla harjoitellessa Boris tulee eteen istumaan oikein kivasti, tosin mulla on vielä haara-asento ja toinen jalka etuviistossa rajaamassa koiran paikkaa. Nyt pitäisi ruveta yhdistämään eteenistumista myös noihin pidemmän matkan luoksetuloihin. Eilisessä nopeassa luoksetulossa Boris tuli kyllä eteen, mutta se vaatii multa muutamaa innostunutta pakkiaskelta ja namin pitämistä navan kohdalla, eikä istuminen näissä ole mitenkään automaattista.
Lopuksi harjoiteltiin ohittamista Piitun kanssa. Kumma juttu, Boris kulki ohi ilman mitään mutinoita ja seremonioita, mutta heti kun lopetettiin harjoitteleminen ja alettiin tehdä lähtöä kentältä, oli ohi / vierellä kulkeminen taas ihan mahdotonta rimpuilua. Minähän en siis pidä Borista mitenkään käskyn alla kun ohitetaan, enkä vapauta näistä tilanteista mitenkään, mutta jonkun täytyy näköjään silti muuttua mun elekielessä, kun se keskittyminen hajoaa heti kun en tietoisesti sen kanssa tee ohitusta / lähellä liikkumista. Onkohan se sitten juuri siinä, kun ohittaessa keskityin vain koiraan, ja pois lähtiessä myös Piituun ja emäntänsä kanssa jutteluun? Kenties. Mutta ei me siltikään ihan normilenkillä selvitä vieraan koirakon ohituksista tuosta vaan löysällä hihnalla niin kuin eilen harjoitellessa. Jotain minä teen niissä tilanteissa toisin, mutta mitä? (luultavasti jännitän kuin perkele)
Koskakohan saisi aikaiseksi ottaa videolle vähän omaa tekemistä? Luulen että siitä olisi hyötyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti