Glamouria!

 

Nyt vihdoin sain kuvia meitä jo pari viikkoa ilahduttaneista äärimmäisen komeista asusteista, eli Designdog:n (www.designdog.fi/) pannasta (& hihnasta, ei näy kuvissa kylläkään) ja takeista. Kaikki vermeet on mittatilauksena juuri meille tehtyjä ja voi vihna että osaavat olla hienoja, käytössä toimivia ja laadukkaita! Voin suositella erittäin lämpimästi, kaiken lisäksi palvelu oli ihan super. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos vaan ihan ehta oma mielipiteeni.

 

 

Panta on vinttarimallinen, leveä puolikuristava vuorattu nahkapanta, mustaa parkkinahkaa ja harmaata vuorinahkaa. Harmaat koristeompeleet, harmaat kristallit ja kartioniittejä. Tämän kanssa käytössä samaa harmaata vuorinahkaa oleva pehmonahkapanta (sisällä nylon). Hihna on kädessä kevyt, pehmeä, notkea ja niin pitävä, että normi nahkahihna tuntuu tämän jälkeen yhtä liukkaalta kuin olisi rasvalla sivelty. Aivan ihania!

 

 

Musta taitaa tulla vielä pahemman luokan materialisti tässä(kin) asiassa. Mutku nää on niin hienoja!

 

 

Lisäksi Borikselle hankittiin kaksi takkia, toinen kaksinkertainen fleecetakki ja toinen ohut kevät/kesä/syksy-sadetakki.

 

 

Fleece

 

Sadetakki

 

Kuvaushetkellä kummassakaan takissa ei ollut jalkalenkit paikallaan, siksi helmat näyttää vähän hassuilta. Takeissa on sovitusti vähän kasvuvaraa.

Nyt alkavat kelit pikkuhiljaa olla sellaiset, että pahin takittaminen ja pukeminen loppuu. Olen pukenut Borista ahkerasti koko talven, se on joko luonnostaan kylmänherkkä tai olen tehnyt siitä sellaisen, mutta samapa tuo, en tahdo koirani palelevan. Ja voi kyllä, mieltäni lämmittää suuresti se, että melko lailla samaan hintaan saan yksilöllisen, toiveita vastaavan ja taatusti istuvan takin kuin kaupan tusinatavaratakin, joka ei hyvässä lykyssä istu niin kuin pitäisi. Harmi vaan, että itse kuljen lenkit aina rönttövaatteissa, taitaa tuo koiran glamour vähän kärsiä maalaisen näköisestä narunjatkeesta!

 

Nakuna sivusta

 

Otettiin pihalla vähän perusasentoa ja seuraamista, mutta kamerasta loppui akku kriittisellä hetkellä. Pari kuvaa kuitenkin saatiin.

 

Mitä tässä tapahtuu?! Ei näin.

 

Vähän sinnepäin

(paitsi että koiralla tassu mun jalan päällä ja miksi voi miksi mä en osaa seistä molemmat kädet pitkin kylkiä vaan näpelöin aina namua toisessa kädessä)

 

Tässä koiran asento oikein mutta ohjaajan käsi edelleen krampissa. Enkä mä ollut yhtään tuimana vaikka ilme niin kertookin.

 

Odotan suurella riemulla kevään treenaamisia! Kun lumet lähtee ja paikat kuivuu niin voidaan harjoitella täysipainoisemmin myös muualla kuin koirakoulun kentällä. Täytyy myös aktivoida puoliskoa kuvaamaan treenejä, on kiva nähdä "ulkopuolelta" miltä meidän touhu näyttää. Ehkä siitä voisi oppia jotain, ja mahdolliset kehitysaskeleet jäisivät talteen myöhempää fiilistelyä varten.