Portaat

Rohkea rhodepentu selvisi tänään suuresta koettelemuksesta ja oppi kai jotain uutta: kulkemaan portaita. Tai ainakin yksiä portaita.

Meillähän on talossa myös yläkerta, jonne vievät portaat on portilla suljettu koiralta. Kesäaikaan vintti on ollut kissoille Borisvapaa vyöhyke ja näin talviaikaan siellä ei ole käynyt kukaan paitsi viemässä ja tuomassa pyykkejä (kas kirjailijan työhuone kun on erinomainen pyykinkuivaushuone...).

Omaa tyhmyyttä kun ei ole otettu koiraa yläkertaan koko sen meilläoloaikana- nyt kun vajaa viikko sitten ensimmäisen kerran pyysin Boriksen mukaan, se tuli ylöspäin oikein mallikkaasti, mutta kun oli aika poistua, tuli stoppi. Eikä mikään pikkustoppi, vaan aivan täydellinen lamaantuminen ja hyytyminen. Olin tietysti yksin kotona, en jaksa kantaa Borista (kokeilin, syliin nousi mutta olis tullut ruumiita jos olisi lähdetty siten yrittämään laskeutumista), ja Boris meni ihan veteläksi, täriseväksi ja läähättäväksi. Mamma mää en pysty emmää pysty mää kualen tänne! Kaksi ja puoli tuntia yritin niin hyvällä kuin pahallakin saada koiraa portaat alas, ja kaksi ja puoli tuntia Boris pisti kaikin voimin hanttiin. Ruoka ei kelvannut, ei edes raaka jauheliha vaikka heiluttelin paketillista ihan nenän edessä... Luulin että pitää hakea naapuri avuksi kantamaan sitä alas!

No, koira ei jäänyt yläkertaan. Lopulta pungin sen pyllystä työntämällä ja pannasta vastaan pitäen askelma kerrallaan alakertaan. Hirmuiset kehut ja namit. Boris onneksi palautui stressistä heti ja oli oma onnellinen itsensä kun oli päässyt alas. Jätimme porrasasian hautumaan.

Tänään oli uuden kohtaamisen aika. Koira yläkertaan seuraksi pyykkien viikkaukseen. Ylöspäin meni taas hienosti, alaspäin... ei. Hetken Boris sai mutustella asiaa itsekseen, mutta kun edistystä ei tapahtunut vaan koira alkoi taas hermostua, päätimme puoliskon kanssa vähän tuupata sitä alkuun. Nyt ei tarvinnut työntää pyllystä kuin sen verran, että etutassut tulivat ensimmäiselle portaalle. Sitten syttyi lamppu! Ja Boris tuli portaat alas asti hienosti, hitaasti ja rauhallisesti. Vau! Kourallinen nameja, hurjat kehut, ja uudestaan ylös. Ja alas. Ja kerta vielä, no problem.

Valaistuminen on tapahtunut.