Vietin eilen mukavan päivän Helsingin messukeskuksessa Voittaja 2010 -näyttelyssä kaikenmoisia koiria, esitystapoja ja ihmisiä ihmetellen ja toki tuttuja rhodeja kannustaen. Ja lukuisia myyntikojuja kierrellen ja tavaroita hipelöiden!
Mukaan tarttui Borikselle fleecetossut, hiukan namusia ja röhkivä possu.
Mutta eipä ollut tätäkään lelua tehty kestämään ison koiran hellää rakastamista. Possu sanoi röhröh huikeat kaksi minuuttia ja vaikeni sitten. Tällä videolla se vielä hieman ääntelee. Mistä löytäisin kestäviä vinkuvaisia leluja?
Koppaanmenoharjoituksia on jatkettu sitkeästi, vaikka Boris on ihan ulalla takajalkojensa suhteen. Olen kokeillut vähän kaikenlaista, mutta se ei vaan kerta kaikkiaan tunnu ymmärtävän, että sillä on sellainen erillinen yksikkö peräpäässään kuin takajalat. Pelkään, että opetan sille näpsäkkäästi kaikkea muuta huomaamattani, kuten esimerkiksi sen, että se rupeaa nostelemaan jalkojaan kun kosken niihin. Tätä se tekee jo, kun olen pienellä sormikosketuksella yrittänyt ohjata sen ajattelua takajalkoihin. Jalat nousee ja laskee, ja jos on koppa alla niin ne osuvat sinne, jos ei ole, niin eivät osu. Mitenkään Boris ei hae takajaloilleen oikeaa paikkaa.
Jotain uutta on siis keksittävä. Luultavasti jätän koko koppaharjoittelun pois hetkeksi ja opetan Boriksen isommalle kosketusalustalle (esim. pieni matto), jolle sen täytyy laittaa kaikki jalkansa ennen kuin se saa palkan. Minun koulutuspajatuksillani on selvästi ollut vaikutusta Johannekseen, sillä se keksi tänään jalostaa tuota mattoajatusta eteenpäin siten, että alustaa voisi taitella pikkuhiljaa pienemmäksi, jolloin Boris joutuisi täsmentämään ajatteluaan ja asettelemaan jalkojaan tarkemmin. Siitä voisi sitten edetä alustan siirtämiseen koppaan. Jee, mulla on viisas mies!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti