Käytiin tänään taas moikkaamassa podhalanskipoika Arttua, joka on Borista vain kaksi viikkoa vanhempi. Kokoeroa on muutaman kilon ja sentin verran, ja karvaahan tuolta toiselta luonnollisesti löytyy aika paljon enemmän... Kivaa oli!
hurja peto
On hauska seurata näiden kahden pennun touhuja ja sitä, miten selkeästi rotukohtaiset erot niissä näkyvät. Boris jaksaa viuhtoa ja touhuta ja haastaa toista painiin vaikka kuinka kauan, ja Arttu-polo väsyttyään ryömi lopulta auton alle, jotta saisi olla hetken rauhassa. Tosin se tulee sieltä varsin vikkelään pois, jos tilanne alkaa näyttää siltä, että jossain olisi nameja tai ylenpalttista huomiota tarjolla.
Boris siis puuhasteli koko kolmetuntisen visiitin ajan. Ja kun Arttu huilasi, Boris viihdytti itse itseään löytämillään aarteilla (mm. hevosen harja ja vanha sukka) ja edestakaisin juoksulla. Aidatun pihan iloja, voi jättää koiran pihalle ja mennä itse sisälle juomaan kahvia!
Näin rhodepentu tekee kuperkeikan
painia
Syön sun pään
Sainpas sen selälleen (huom. kieli)
Pojat painivat oikein sopuisasti, ja leikkivät samalla, ihanaisella hampurilaislelulla. Välillä lelua vedettiin yhteisvoimin, toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Välillä taas kirmasi valkoinen onnellinen karvapallo lelu suussa ympäri pihaa ja ruskea nahkaläjä seurasi tiiviisti kannoilla, ja sitten taas vuoronvaihto ja Boris sai juosta lelu suussa pakoon.
Reissun uuvuttama Boris on nyt vetänyt viisi tuntia unta ja siinä unen lomassa tullut matkustaneeksi 130 kilometriä takaisin kotiin. Mitenköhän se malttaa yöllä nukkua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti