Boris kävi tänään taas tapaamassa Bongoa ja pojilla oli yhtä hyvä meno päällä kuin edelliselläkin kerralla! Kameraa tosin ei tälle reissulle sattunut mukaan.
Tallottu jalka on parantunut. Tapaturmaa seuraavana päivänä Boris muutaman kerran linkutti sen kanssa kun käytiin parin sadan metrin päässä kotoa kävelmässä. Päätettiin sitten jättää kaikki ylimääräinen kävely pois (mikä ei suinkaan tarkoittanut sitä että penikka olisi mitenkään paikallaan ollut...), ja aktivoitiin jalkojen sijaan nenää. Boris sai nuuhkuttaa elämänsä ensimmäiset lihapullajäljet, ei tosin oikeaoppisesti tallottuja, mutta nuuskuttelua kuitenkin. Kova tuhina kävi ja kaikki namut löytyi.
Nyt ei ontumista ole enää ollut, joten länsirintamalla kaikki hyvin. Saas nähdä, onko pieneen päähän mennyt minkäänlaista oppia siitä, ettei hevosten jaloissa kannata ihan huoletta hyöriä.
Boris on osoittautunut hyvin aktiiviseksi yksinolijaksi. Vähän liiankin. Kaiken, mihin se yltää, se ottaa. Yksinoloharjoitusten jälkeen vastassa onkin usein sanomalehtisilppua ja puolen vaatekaapin verran vaatteita, joihin se tuntuu yltävän vaikka ne kuinka jemmaisi ylös ja pois näkyvistä. Kaappiin tuo ei siis mene (kopkop!), mutta kurkottaa tuoleilta ja sängyn päältä ihan kaiken. Yksi ilo on myös pissata hillitön lammikko ja stepata siinä! Mutta jotain hyvääkin: tänään B oli puolitoista tuntia yksin ja löytyi niiltä sijoiltaan sohvalta, johon sen jätinkin. Eli kyllä se myös nukkuu. Hankalinta yksinolon opettelu taitaa olla isäntäväelle: huoli pennusta seuraa pitkälle omiin menoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti