Maastojuoksuissa

Olimme turisteeraamassa vinttikoirien maastojuoksuissa armaan oppilaitokseni Mustialan maisemissa. Viehettä tavoitteli myös 18 kpl rhodeja, ja näitä komistuksiahan me varsinaisesti mentiin katsomaan.

 

 

Boris oli varsin mallikkaasti ja keräsi kosolti ihastelua, suukkoja ja silityksiä. Nuuhkuteltiin muutaman ison rhoden kanssa ja jotenkin siinä vaan jysähti se, että perhana miten äkkiä nämä kasvavat! Yhdeksän kuukauden ikäiset uroot ovat jo hurjankokoisia mörssäreitä. Pitää pidellä tuota pänikkää sylissä vielä kun se syliin mahtuu...

Oli mukava tavata rodun ja lajin konkariharrastajia, toivottavasti päästään joskus liittymään joukon jatkoksi. Ainakin puoliskoa tuo juoksuharrastus kiehtoo kovasti, katsotaan nyt mihin meidän pätkylän rahkeet riittävät.

 

namitankkaus

 

Olin suorastaan yllättynyt Boriksen tyynestä käytöksestä, vaikka onhan se jo monesti tullut todistettua, että se on reipas ja rohkea pentu. Pelkäsin, että se vetää hihnassa kuin hinaaja jokaisen koiran luo, mutta ehkä niitä oli sitten ympärillä niin paljon, että tuli inflaatio. Nyt pentu kuorsaa autuaana kontit kohti kattoa, joten taisi reissu kuitenkin viedä vähän mehuja.

Yleisönä

 

Häikästää

 

M'oon ihan relax, tuttu juttu

 

Boriksesta povattiin isoa poikaa. Ja niin siitä varmaan tuleekin!

kameralaukun vartija

Käytiin myös järvenrannassa ehdottamassa, josko B kastaisi varpaansa. Ei kastanut. Tai no, varpaat kastoi, mutta sitten aalto pärskähti naamaan eikä siinä sitten enää huvittanut roikkua. Vaikka vedessä tosin oli kivoja keppejä...

 

rannassa

 

Kaiken kaikkiaan mainio päivä palvelusväelle ja erityisesti Borikselle. Paljon hulinaa, ihmisiä, koiria - erinomainen kokemus!

 

Mun täytyy kävellä näin...