Hihnaköpöttelyyn saatiin viimein vaihtelua kun käytiin nappaamassa Bella mukaan ja suunnattiin lumiseen metsään. Boriksella oli energiaa ja meno sen mukaista!
Tykkää musta tykkääkshei musta??
Boriksen jälkiä oli turha koittaa seurailla, Boris kun eteni puolentoista metrin laukkaloikilla koko ajan. Bella hipsutteli rauhallisemmin ja suoraviivaisemmin, ja sen raivaamaa polunalkua pystyi kohtuullisesti kulkemaan. Mutta lunta riittää!
Lämpötila keikkui nollassa joten Boriskin sai alkulämmityksen jälkeen olla ilman takkia. Ja toisekseen, ensimmäisen hankisyöksyn jälkeen takki oli täynnä lunta, joten eipä siitä olisi tainnut mitään hyötyä ollakaan.
Pyörähdys
Tässä kuvassa oik. etujalan nestemolluska näkyy. Lenkin jälkeen se tosin muutti muotoaan, ikään kuin valahti alaspäin. Ehkä se sieltä lähtisi liukenemaan kun jo kerran liikkui?
Talven ensimmäinen lumiukko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti