Taidan olla vähän hullu.
Ilmoitin Igorin beussien erikoisnäyttelyyn. Tuli tuomarisetä Ranskanmaalta asti toteamaan sen minkä jo tiesinkin - rumahan se on.
Puolustuksekseni sanon, että näyttely oli sentään kotikulmilla joten kovin kauas ei joutunut matkustamaan tämän tuomion kuullakseen.
Arvostelu sanoi seuraavaa:
Big type. Very good head - a
bit massive. Exc. eyes. Not enough tan yet. Exc. neck, back, chest.
Very good forehand. Straight back. Straight and open legs in back.
Movement amplitude.
Ja laatuarvosana -tadaa- H.
Ei kauneuskisa-ainesta, ei niin lainkaan. Ei se haittaa. Igor on mun silmään aivan riittävän kaunis. Kaunis pieni ruma lintunen.
Muuten ollaan vaan oltu ja lenkkeilty, nyt välillä jopa narussa kylilläkin! Viimeksi tänään. Boris on niin nohevana vanhoilla kotikulmillaan, tietää reitit ja nauttii haistelusta. Igor kaahaa ensimmäiset kaksisataa metriä eikä muista että on hihnassa, sotkeutuu jokaiseen valopylvääseen ja kiertää taluttajansa ympärillä niin että saa pelätä lumpioidensa puolesta, mutta sitten sekin asettuu. Yllättävää on se, miten paljon itse nautin remmilenkkeilystä nyt kun sitä ei enää "koskaan" joudu tekemään! Oma pää tuulettuu ihan eri lailla kun saa kulkea ihmisten ilmoilla koiran kanssa. Kummallista, en osannut ajatella että kaipaisin narussa lenkittämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti