Boriksen vire ja vointi on kohentunut koko ajan tasaisesti, joten uskalsin iltalenkin varrella ottaa hiukan treeniä läheisellä hiekkakentällä. Ja voi vihna kun oli penikassa potkua! Tehtiin vain sellaisia liikkeitä, jotka eivät rassaa jalkaa enempää kuin normaali liikkuminenkaan, eli lähinnä perusasentoa, muutaman askeleen seuruuta, käännöksiä ja luoksetulon loppuasentoa.
Boris oli innokas, sähäkkä, ahne ja tosi hyvä! Jee, kylläpä tuli hyvä mieli vaikka kynsinauhat on taas kuukauden paussin jälkeen verillä.
Käännökset on aika vaikeita, niitä ollaan tehty hävettävän vähän. Vasemmalle kääntyminen on supervaikeaa, Boris jää tosi helposti vinoon ja taakse tai sitten murjaisen sitä polvella kääntyessäni. Tarttis varmaan ohjaajan kuivaharjoitella ensin ilman koiraa... Oikealle käännökset ei ole ihan niin vaikeita, mutta koira irtoaa aika reilusti. Perusasennossa paikallaan veivatessa oikealle kääntyminen on melko hyvä, vasemmalle aika karsea juuri em. syistä, perusasento jää tosi vinoksi.
Mulla oli naksutin mukana ja se tuntui toimivan etenkin seuraamisessa. Käsissä ei vaan meinannut tila riittää, kun koira piti pitää hihnassa, nyrkki oli täynnä jauhelihaa ja sitten vielä naksu. Mutta nyt pystyin merkkaamaan naksautuksella oikean seuraamispaikan ja katsekontaktin ilman että Boris herpaantui palkannielemisen ajaksi. Sitten pysähdyin / hidastin ja annoin namin, ja jatkettiin taas.
Odotan tosi paljon, että päästään taas takaisin treeniryhmään. Syksyn viileys sopii mulle erinomaisen hyvin, olen täynnä intoa ja virtaa tehdä koiran kanssa kesän laamailun ja hiljaiselon jälkeen. Toivottavasti Boriksen sähäkkyys säilyisi vaikka treenitahti alkaisi taas pikkuhiljaa kiihtyä. Jalka on tuskin esteenä, niin hyvältä koira on nyt näyttänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti