Toisinaan isokin koira mahtuu pieneen tilaan:
Miten se joskus näyttääkin niin pennulta, paljon vaan jalkoja sykkyrällä, uni syvää ja huoletonta. Tulee hallitsemattomia hellyyspuuskia, tekisi vaan mieli lällyttää ja paijata. Pieni penikka, onnenkantamoinen. Joka ilta kerron sille, että on kiva kun se on elossa ja kotona, vaikka tuskin se sitä ymmärtää. Mutta kerronpa kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti