Boriksella kävi vappuna tyttökaveri yökylässä. Perunkarvaton Tekla omistajineen vietti vapunpäivää meillä, ja pitikin kunnon kuria! Boris tosin ei oikein ottanut Teklan pörinöitä kuuleviin korviinsa, vaan intoutui haastamaan leikkiin.
Tekla
Vierailu meni kokonaisuudessaan oikein mallikkaasti. Illalla, kun pahin puhti oli jo poissa, koirat pystyivät nukkumaan samalla sohvalla - eri päissä tosin ja omien ihmistensä kanssa, mutta jopa Boris nukkui! Vähän uumoilin, että se touhuaisi koko yön...
Käytiin moneen otteeseen lenkkeilemässä, ja Boriksen hihnakäytös parani suurin harppauksin. Ihan ensimmäisellä lenkillä oli vähän nelivdon ja iholle poukkoilun tunnelmaa ilmassa, mutta kun Teklan uutuudenviehätys karisi (ja päästeltiin vähän höyryjä irtijuoksussa), Boris alkoi olla oma itsensä ja kulkea narussa mallikkaasti. Vähän heräsi kuume, että kyllähän sitä joskus voisi toisen koiran ottaakin...
Kun Tekla lähti, Boris sai muutaman tunnin päikkärirauhan ja sitten suuntasimme toisen hemaisevan tyttösen luo kylään. Polkka on yhdeksänkuinen, valtavan viehättävä rhodesiankoiranarttu, joka asuu palvelusväkensä ja kahden mäykkysiskon kanssa n. 60 km päässä meistä. Ei matka eikä mikään, kun tarjolla oli hyvää juoksuseuraa ja kivoja ihmisiä! Ollaan vakoiltu ja kommentoitu toistemme blogeja pidemmän aikaa, ja nyt sovimme koiratreffit.
Ja kyllä oli koirilla hauskaa! Kokoero oli aika valtava, ja nyt näytti Boris omaankin silmään aika isolta. Tässä kotona se tuntuu niin pieneltä...
Polkalla on rautainen kunto, ja se on tosi ketterä. Boris sai pistellä parastaan että pysyi Polkan vauhdissa. Lisäksi Polkka oli taitava jallittamaan Borista pienten pusikoiden ympärillä, ja kun Boris ei jaksanut enää kiertää aina uudestaan ja uudestaan ympäri, se paineli oksat ryskyen läpi... Sulava ja arvokas, kyllä vain.
kaarre
Polkka suostui myös painimaan. Tai lähinnä Polkka pyöri maassa selällään ja Boris oli haltioissaan närppimässä, törkkimässä ja läpsimässä käpälällä.
Boris oli hieman odotettua rauhallisemmalla tuulella, taisivat viikonlopun seikkailut vähän painaa jaloissa. Oltiin juoksuttamassa koiria pienellä hiekkakuopalla, ja matkalla sinne tuli kuljettua hetken matkaa hihnassakin. Boris meni kuin vanha tekijä, ei kiskomista eikä kertaakaan koittanut härkkiä Polkkaa päin. Olin ällistynyt.
Yksi pää, kaksi ruumista
Polkka
Saatiin vielä pihalla muutama still-kuvakin koirista. Tosin meidän kameraan tallentuneissa Boris näytti lähinnä siltä, kuin sitä olisi piiskalla uhattu pysymään paikallaan... Polkan blogissa oli oikein kelpo poseerauskuva, ja tässä meidän paras:
Boris oli "hauska", kun se ei ottanut pihalla kuuleviin korviinsa mun istumiskäskyjä, mutta kun Riikkis pyysi sitä istumaan, jätkä pyllähti heti ja tillitti namikättä hyvin intensiivisesti. Olen kokenut inflaation, jipii. No, onneksi Polkka teki saman tempun. En siis ole ainut murkkuikäisen hetkellisen korvattomuuden kanssa painiva omistaja.
Nyt on sitten menty matalalla profiililla tämä päivä, Boris vaan syö ja huilii. Tyttöjen viihdyttäminen vie mehut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti