Meille muutti tänään tämmöinen.
Se on Igor eli Akhilleus Gurko, beaucenpaimenkoirauros, seitsemän viikkoa ja risat. Boriksen uusi pikkuveli, tietenkin tuleva champpiooni vähän joka lajissa ja jos ei, niin ainakin meidän armas uusi perheenjäsen, pieni naskalihampainen riiviö, johon yritämme nyt parhaamme mukaan tutustua.
Ja ei, se ei tullut syrjäyttämään Borista vaikka onkin "oikea" palveluskoira - se tuli minulle harrastustoveriksi ja Borikselle ystäväksi (Boris ei ole jälkimmäisestä vielä ihan vakuuttunut).
Ensimmäinen päivä uudessa kodissa on mennyt melkoisessa sumussa: kahdessa vuodessa ehtii huolellisesti unohtaa, millaista oli elää pennun kanssa. Sehän vaatii koko ajan ruokaa tai pissallepääsyä, huomiota, leikkiseuraa ja kieltämistä ja peräänkatsomista... Ehkä tähänkin taas tottuu. Haiseehan tuo ihan vauvakoiralta, sillä on valtavat lämpimät tassunläpsyttimet (takajalat kuin leipälapiot kaksoiskannuksien vuoksi) ja pää niin kuin kouraan mahtuva peruna, pieni ja sileä. Se haukkuu ja komentaa, heiluttaa häntää ja retuuttaa leluja ja taitaa olla kaikin puolin miljoona kertaa eläväisempi tapaus kuin Boris aikoinaan. Katsotaan, mitä siitä vielä tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti