perjantai 6. toukokuuta 2011

Nuoren miehen kevät


Ollaan jouduttu vähän rukaamaan Boriksen ruokintoja kun ilmeisesti se elää nyt ensimmäistä todellista uroskevättään ja tytöntuoksut tuntuvat sekoittavan sen päätä. Ruoka lakkasi maistumasta jokunen viikko sitten ja Boris käytännössä paastosi useamman päivän putkeen. Ulos sen olisi pakko päästä koko ajan, ja lenkeillä se veti kuin heikkopäinen eikä nähnyt eikä kuullut mitään muuta kuin lyhtypylväät ja ruohotupsut. Ja jos keskittyminen herpaantui hetkeksikin niin Boris oli jo kieli kiinni jossain pissaläiskässä, silmät sikkurassa ja kuono rypyssä se maiskutti ja napsutti hampaitaan ja kuola vaan roiskui. (Tämän kirjoitettuani pysähdyin taas miettimään että miksi voi miksi hankinkaan uroksen!) Samaan aikaan kuvioihin tuli myös nirsoilu, eli yhtäkkiä ei enää kelvannutkaan mikä tahansa liha. Etenkin aamuruokkiminen oli ihan turhaa kun koira ei edes käynyt kupilla kääntymässä.


Tunsin syvää myötätuntoa nirsoilijoiden omistajia kohtaan! Ei ole niin helppoa olla kylmäpäinen ja kerätä vaan kuppia pois, ja tarjota samaa kamaa sitten seuraavalla ruokinnalla. Eniten päänvaivaa meillä tuotti lohi, jota olin tilannut viisi kiloa vähän sillä ajatuksella, että Boris saisi kunnon kalanrasvakuurin. No, ei maistunut. Tämä oli eri valmistajan lohta kuin se mitä olen aiemmin syöttänyt, omaankin silmään vähän sellaista rumaa sosetta, mutta olin silti hieman hämmästynyt kun Boris kieltäytyi syömästä. Nameja Boris silti kerjäsi koko ajan sellaisella intensiteetillä, että nälkä taisi olla...


Koska aamuruoka ei tahtonut maistua niin päätin sitten jättää sen pois. Ihan turha on herätä aamulla aikaisin ruokkimaan koiraa joka ei edes vilkaise kuppiinsa! Lisäksi raakaruuan kanssa ei voi kovin montaa kertaa tarjota samaa annosta uudestaan kun lihat tuppaavat pilaantumaan, ja vaikka pieni eltaantuminen ei koiralle olisikaan haitallista, niin meistä ihmisistä on vähän kurja säilytellä haiskahtavia ja harmaantuvia lihoja samassa jääkaapissa omien eväiden kanssa.


Luulen että nyt ollaan pääsemässä yli siitä pahimmasta narttujen juoksusumasta näillä kulmilla, sillä Boris on rauhoittunut ja ruokahalukin palailee. Tosin mennään nyt edelleen sillä mallilla että aamuaikaisin ei tarjoilla mitään, vasta aamupäivällä / puolen päivän aikaan aamulenkkeilyn jälkeen Boris saa pienen nappula-annoksensa (100 g Acanan Sport & Agilityä) ja ehkä sen kanssa hiukan piimää tai maustamatonta jugurttia. Illalla sitten on päivän pääateria eli lihat. Lihan määrä vaan tuntuu hirmuiselta antaa kerralla: melkein kilo lihaa! Mutta tällä ruokintamallilla kuppi tyhjenee, Boris röyhtäisee miehekkäästi ja nukkuu hyvin tyytyväisenä illan ja yön, joten ei parane valittaa. Lohta se ei tosin vieläkään suostu syömään, joten tunnustin tappioni, delegoin lohet Polkalle ja ostan seuraavalla kerralla tuttua ja turvalliseksi tunnettua merkkiä.


 


Korva- ja tassuraportti on tällä erää onneksi lyhyt: kaikki kunnossa. Ei kutinaa, punoitusta, raapimista tai nuolemista.

Ei kommentteja: