Vietettiin tehokas lauantai Kellokoskella kuuden muun rhodeihmisen kanssa kouluttaja Katja Tammisen opissa. Jännitin etukäteen Boriksen käyttäytymistä pitkän kotonaelelykauden jälkeen, mutta loppujen lopuksi aika turhaan. Vieraiden päälle hyppimistä oli pitkästä aikaa jonkun verran, se vaatii taas työstämistä, mutta muuten koira oli mallikkaasti. Meille oli varattu koulun iso hiekkajalkapallokenttä, joten tilaa riitti. Kuten arvelinkin, Borikselle suurin häiriötekijä oli all time favorite -tyttöystävä Polkka, jota Boris ei suinkaan ollut unohtanut vaikka viime tapaamisesta oli kulunut useita kuukausia. Mutta hyvin selvittiin, iltapäivän puolella pystyin jopa tekemään pienen paikallamakuun Polkan läheisyydessä eikä Boriksen pää pyörinyt.
Hilpeä omistaja, nyrpeä koira (Kuva: Päivi Sormunen)
Päivä oli todella antoisa! Käsiteltiin seuraamista (ns. asenneseuraaminen ja tekninen seuraaminen), liikkeestä pysähtymistä, noutoa ja tunnistusnoutoa sekä merkille menoa. Kokeneemmat koirakot harjoittelivat lisäksi ruutua, kaukokäskyjä ja luoksetulon pysäytystä. Puhetta oli myös saalis- ja namipalkkauksen eroista. Katjan esimerkkikoira, bordercollie Nevada oli aika huikea.
Nevada ja Katja Tamminen (Kuva: Päivi Sormunen)
Varsinkin liikkeesstä pysähtymisen kohdalla koin oivaltamisen riemua, kun Boris tuntui hoksaavan, mistä oli kyse. Omaa vikaa on tietysti ollut tosi paljon, kun ylipäätään neljällä koivella seisomista on harjoiteltu tosi vähän, ja pysäytysharjoittelussa olen itse seilannut päättämättömänä ainakin kahden eri käskysanan välillä. Nyt käskyksi valikoitui napakka stop ja homma sujui kuin tanssi.
Noudon suhteen totesin, että vähän täytyy olla välineurheilija ja haalia joka näköistä kapulaa ja palikkaa harjoittelukappaleiksi. Meidän oma muovinen kapula on liian paksu ensikapulaksi, joten nyt metsästämään pienempää. Saatiin harjoitella kouluttajan muovisella, vähän ohuemmalla kapulalla, ja Boris teki tosi hyvin siihen nähden, että tämä oli ensimmäinen kerta kun treenattiin edes ulkotiloissa, saati sitten yleisön edessä vieraassa paikassa. Ongelma on levoton ote kapulasta, eli B mielellään heittelee päätään kun kapula on suussa. Saatiin ohjeeksi pitoharjoituksia siten, että käsittelen päätä ja kuonoa ja opetan siten koiran pitämään kapulaa hiljaa ja rauhassa.
Merkille menoa opettelemassa (Kuva: Päivi Sormunen)
Lauantain opeista riemastuneina ollaan nyt treenattu olohuoneessa tunnistusnoudon alkeita erilaisia esineitä hakemalla. Naksutin on ollut oiva apuvälinen tässäkin. Boriksesta melkein kuulee, kuinka sillä ruksuttaa aivoissa. Ja vartin aivojumpa rauhoittaa mukavasti, treenisessiota seuraa aina useamman tunnin sulattelu-unet. Ollaan myös jumpattu oikeita liikeratoja Boriksen lihasmuistiin istu-maahan-ylös -sarjoilla, jotta ylimääräinen teputtelu saataisiin eri asentojen väleistä pois.
Treenikuume on hirmuinen. Ohjatut treenit kerran viikossa ei tunnu riittävältä määrältä tulosten aikaansaamiseksi. Tahtoo enemmän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti